Purity 6.10.2004

Purity on siksi tyypillinen ja muotitietoinen kokoonpano, että tuhansien muiden rockyhtyeiden lailla se vakuuttaa tekevänsä musiikkia taiteellisesta vapaudesta tinkimättä, muotivirtauksista piittaamatta.

Alkuaikojen kireästä metallista raskassointiseen mutta melodisesti laajapohjaiseen ilmaisuun hivuttautunut jyväskyläläinen Purity ei halua lokeroida tuotantoaan mitenkään. Jokaisen kiinnostuneen on koettava se omakohtaisesti. Tähän tarjoutui ilmainen mahdollisuus tuoreen Dear Evilyn -albumin julkaisukeikalla.

Musiikillista täsmäpommitusta enteili lavan eteen ripustetulle kankaalle heijastettu Nibs-singlebiisin musiikkivideo, jonka sinipainotteinen värimaailma toi välittömästi mieleen Metallican kylmäävän One-videon.

Varsinainen keikka alkoi tosin vaisuhkosti tuntemattomalla, keskitempoisella angstirallilla. Laulaja Teppo Haapasalon esiintyminen vaikutti aluksi varautuneen vähäeleiseltä rajoittuen runsaslukuisen yleisön piinaavaan tuijottamiseen sekä jokuseen edestakaiseen askeleeseen.

Parin kappaleen jälkeen jostakin syystä lähes kuulumattomiin hävinneet taustanauhakoskettimet veivät mennessään HIM:iin viittaavat mielleyhtymät. Tämä antoi entistä enemmän tilaa rintalastassa jyskyttäville rytmisoittimille sekä kellontarkasti salamoiville särökitarariffeille.

Muutaman biisin sekä yleisön vilpittömien suosionosoitusten jälkeen myös Haapasalon esiintyminen muuttui vapautuneen energiseksi.

Purityn ensisijaisia tunnusmerkkejä ovat tiheinä möyrivät alavireiset äänivallit, Haapasalon pelkistetty lauluääni sekä kappalerakenteet, joissa vuorotellaan pahaenteisen rauhallisen säkeistön ja räjähtävän kertosäkeen välillä. Nämä elementit ovat tuttuja Kornin tunnetuksi tekemästä nu-metallista.

Toisaalta yhtyeen monet melodiset ratkaisut kuulostavat hatunnostoilta seattlelaislähtöisen grunge-rockin suuntaan. Tällaisia piirteitä löytyi esimerkiksi Pearl Jamin Jeremyä muistuttavasta Cape-balladista ja Soundgardenin Spoonmanin pääriffiä mukailevasta reippailusta nimeltä Slave.

Purityn toimivaksi osoittautuneen tyylin voisi näin lukea parhaillaan pinnalle pyrkivän, uusioheviä ja flanellipaitarockia yhdistelevän nu-grunge-suuntauksen piiriin. Lutakkoa akustisesti ja tyylillisesti sopivampaa soittopaikkaa tällaiselle suoraselkäiselle, soolovapaalle vyörytykselle on vaikea kuvitella.

Yhteenvetona todettakoon, että keskiviikon musiikillinen anti kolahti allekirjoittaneen tajuntaan jokseenkin täydellisellä osumatarkkuudella. Keikan ainoat huonot puolet olivat laimea alku sekä aivan liian nopeasti koittanut loppu.

Uusimmat

Tänään

Jyväskylään jälleen menestystä mestaruustasolla – Katutanssin SM-kisoista neljä mitalisijaa

Kolumni: Aika jolloin uskallettiin olla hitaita – tältäkö tuntui kun televisio-ohjelmat antoivat katsojalle tilaa käyttää omaa mielikuvitusta

Uusi KSML.fi-visa testaa maakunnallisen tietämyksesi – kokeile miten hyvin tunnet knoppitietoa Keski-Suomesta

Kolumni: Sohvaperunat on tv-ohjelmien aatelia – legendaarinen lausekin olisi jäänyt syntymättä ilman ohjelmaa

"Virkamieshän minusta lopulta tuli" – liikunnan elämäntyöläisestä Erkki Huovisesta, 70, on tullut eläkkeellä autonkuljettaja, lastenhoitaja ja osa-aikainen talonmies

Kolumni: Ei ole olemassa huonoa ideaa tv-sarjalle

Surffari Annikan maailma muuttui, kun selkään ilmestyi haava – edessä oli uuden elämän opettelu ilman sormia ja varpaita

Jyväskyläläinen Markku Latvala kohtasi golfkerholla formulatähden – "Rennon ja vaatimattoman oloinen mies"

Mikke Valkonen, 23, painoi niin paljon, että kuntosalin vaaka näytti erroria – nyt ihmisen verran kiloja karistanut mies valmistuu ammattikoulusta ja aikoo personal traineriksi

Entiseltä JYP-valmentajalta kirja jääkiekon ja elämän kulmakivistä

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.