Pusukisa toi rakkauden - Näin Keskisuomalaisen lukijat rakastuivat

Keskisuomalainen kysyi lukijoiltaan, miten heidän rakkaustarinansa saivat alkunsa. Ulla ja Juho kohtasivat 17-vuotiaina tivolissa poikajoukon hupsun vedon ansiosta.

Maailmanpyörän siluetti piirtyy iltataivasta vasten. On vuosi 1991, ja Jyväskylän satamaan pystytettyyn yötivoliin on kokoontunut joukko nuoria kuten heillä on vapunaattoina tapana.

Ihmisjoukossa eteenpäin luovii myös 17-vuotias Ulla, jonka elämän tämä ilta mullistaa.

– Kaverini houkuttelivat minut mukaan. En meinannut ensin lähteä, koska tivolivempaimet saavat pääni ja vatsani sekaisin. Mutta onneksi lähdin, sillä pääni saikin täysin sekaisin komea nuori mies, Ulla muistelee nyt 23 vuotta myöhemmin.

 

Ilta alkoi jo hämärtyä, kun Ulla osui vastatusten nuoren pojan kanssa, he lähestulkoon törmäsivät toisiinsa.

Juho oli lyönyt ammattikoulukavereidensa kanssa vetoa siitä kuka saa eniten pusuja vastaan käveleviltä tytöiltä. Hän esitti minulle haasteensa ja törrötti huulensa. Sanoin, että minähän en vierasta miestä ala suudella keskellä tivolia.

Jokin kipinä nuorten välille kuitenkin syttyi. Juhon ja Ullan kaverit jatkoivat matkaa omille teilleen, ja he jäivät kahden.

Ihmisvilinän keskellä nuoret näkivät vain toisensa. He söivät popcorneja ja ajelivat törmäilyautoilla. Kun kesäisiin vaatteisiin pukeutunutta Ullaa alkoi paleltaa, tarjosi Juho vaaleaa farkkutakkiaan tytön lämmikkeeksi.

Tivoli sulkeutui puolenyön aikaan. Juho oli itsekin vielä 17-vuotias, mutta hänen ystävällään oli jo ajokortti. Poikajoukko tarjoutui viemään Ullan kotiin. Hetken aikaa Ulla empi kyytiin nousemista, mutta Juhon kaverit vaikuttivat kunnollisilta.

– Automatkalla Juho kysyi ihanasti, mistä mä löydän sut sitten seuraavan kerran.

 

Tapaaminen sovittiin Viitaniemen ammattikoulun pihalle, sillä Ulla pyöräili siitä päivittäin ohi matkallaan Voionmaan lukioon. Juho saapui ammattikoululle linja-autolla Petäjävedeltä, joten bussiaikataulut määrittivät rajat nuorten kohtaamisille.

Sovittuna päivänä Ulla lähti polkemaan kotoa hyvissä ajoin, ja ammattikoulun kohdalla hän hidasti vauhtia. Tuttua poikaa ei kuitenkaan näkynyt pihalla parveilevien nuorten joukossa, eikä Ulla uskaltanut mennä tätä etsimään. Hän jatkoi polkemista.

– Sitten aloin miettiä, että hyvänen aika, jos nyt ajoin onneni ohi. Tein U-käännöksen, ja siellä se farkkutakkinen poika käveli poispäin. Menin hänen peräänsä ja sanoin: moi, mä tulin.

 

Kun Juho sai ajokortin, helpottuivat tapaamiset, ja Juho uskaltautui näytille myös Ullan kotiin. Nuorten seurustelu oli viatonta ja aitoa, olihan kyseessä molempien ensimmäinen vakava suhde.

– Juholla oli vanha lavamosse. Ajoimme sillä ympäri Jyväskylää ja kuuntelimme CCR:ää. Emme paljoa edes jutelleet, sillä olimme molemmat ujoja.

Nuoren parin rakkaus kukoisti, ja kaksi vuotta seurusteltuaan he menivät kihloihin, vapunaattona tietysti. Häitä vietettiin vuonna 1995 ja pariskunnalle syntyi kolme poikaa.

– Olen todella kiitollinen siitä, että olen saanut taittaa matkaa ja kasvaa yhdessä tämän saman miehen kanssa. Ei sitä osaisi kenenkään muun kanssa ollakaan.

Äänekosken Hirvaskankaalla sijaitsevassa omakotitalossaan Juho ja Ulla muistelevat toisinaan tuota iltaa tivolissa, vaaleansinistä farkkutakkia ja poikien hupsua vedonlyöntiä.

– Juho ei voittanut pusukisaa, mutta sai itselleen elämänkumppanin, Ulla hymähtää.

”Sillä matkalla olemme olleet jo 29 vuotta”

”Olin ollut ystävättäreni kanssa kaupungilla viettämässä iltaa ja palasimme kotia kohti. Jäimme istuskelemaan puhelinkopin vieressä olevalle puistonpenkille. Ohitsemme ajoi kaksi nuorta miestä, jotka katsoivat meitä pitkään. Auto tekikin U-käännöksen, ja miehet pyysivät meitä kyytiinsä. Hetken emmittyämme lähdimme heidän kanssaan ajelemaan. Oli heinäkuu 1985, ja sillä matkalla olen mieheni kanssa ollut jo 29 vuotta. Ensi vuonna vietämme hopeahäitämme.”
Mirjam

 

”Elettiin vuotta 1965 tai 1966, olin Cygnaeuksen kansakoulussa. Samalla luokalla kanssani oli myös Pertti, tummahiuksinen nätti poika. Olin häneen kovin ihastunut! Sitten tuli koulukuvauspäivä. Siinä kuvaajan meitä järjestellessä katseemme Pertin kanssa kohtasivat ja hymyilimme toisillemme niin kuin vain 10-vuotiaat vähän toisiinsa ihastuneet voivat hymyillä.

Tuli syksy ja uuden lukukauden alku. Ihmettelin, kun Perttiä ei näkynyt missään. Hän oli mennyt Viitaniemen yhteiskouluun.

Vuodet vierivät. Menin tahollani naimisiin ja sain kaksi lasta. Kerkesin erotakin. Kuljetin nuorimmaistani jääkiekkoharjoituksiin Palokan jääkiekkokaukaloon iltaisin.

Kuinka ollakaan, muutamia kertoja Pertti tuli minua vastaan pukukoppien luona ja selvisi, että kun hänen poikansa harjoitukset loppuivat, minun poikani harjoitukset vasta alkoivat.

Pertti morjensti minua aina ja oli komea kuin Leif Wager nuorena Munkkiniemen kreivinä!

Sitten sain työpaikalleni kirjeen. Avasin sen, ja siinä sanottiin, että Pertillä olisi jääkiekkoasiaa. Minä soitin Pertille oitis ja niin juttu lähti luistamaan. Sovittiin treffit 28.11.1998 kello 22.00 Jyväshovin baariin.

Olin aivan jännityksestä sekaisin, että saapuuko Pertti ja mitähän tästä tulee. Keskusteltiin se ilta ja lähdettiin yhdessä pois ja siitä päivästä saakka olemme olleet yhdessä koko ajan. Jouluaattona 1998 mentiin jo kihloihin ja muutettiin yhteen asumaan. Nyt ollaan oltu 16 vuotta kihloissa Pertin kanssa ja suhde on aivan ok!

Monesti aina muistellaan ja nauretaan, että jääkiekkoasiaa.”
Paula T.

 

”Tasan kolme vuotta sitten kutsuin naapurini luokseni katsomaan elokuvaa ja siitä se sitten lähti. Olimme erottamattomat! Nyt olemme olleet naimisissa 2,5 vuotta ja meillä on 2-vuotias tytär. Mitä sitä hidastelemaan kun sydän tietää, että kyseessä on SE OIKEA.”
Pikkutassu

 

”Kesällä 1987 ensisilmäys Wanhan baaritiskillä. Olin pynttäytynyt vaaleanpunaiseen kävelypukuun, pitsihuiviin ja -hansikkaisiin juhannusaattona. Tämän ilmestyksen bongasi Wanhan hovimestari Kari, jonka toimeksiantona sain baarimikolta korviini kysymyksen: ”Saanko suudella neidin kättä?”. Valitettavasti kummallakaan ei ole selvää muistikuvaa silloisesta vastauksesta. Tämän toimeksiannon pohjalta saattoi kyseessä olla hyvinkin ujo mies, koska ei itse tohtinut tulla esittämään kysymystä suoraan minulle.

Tässä vuosien saatossa kuitenkin kysymyksiä on esitetty ja vastauksiakin on annettu ilman välikäsiä. Vaaleanpunainen pitsihuivi ja hansikkaatkin ovat vielä tallella.”
Sari

 

”Kansakoulun kolmannella luokalla, syksypuolella, saapuessani koulun pihalle kävi siellä kuhina tyttöjen kesken. Kouluun oli tullut uusi oppilas, poika!

Siellä se oli, urheilukentällä. Kihara tukka, vaaleansininen softnailontakki ja nappulakengät. Juoksi vimmatusti pallon perässä. Minä menetin sydämeni kertaheitolla. Ja se poika huomasi minut niiden kaikkien tyttöjen joukosta!

Jaa, että miten meidän kävi? Vietetään 37-vuotishääpäivää syksyllä.”
Ei rakastuminen ikää katso!

 

”Olen perheeni vanhin tytär. Äiti käski opettaa seitsemän vuotta nuoremmalle sisarelleni ja hänen murrosikäiselle tyttöystävälleen, että poikia katsotaan ensin silmiin ja yritetään päätellä, ovatko nämä kunnon poikia. Tein työtä käskettyä ja sain uskomattoman vastauksen: ”Hui, hai, olet vanhanaikainen. Ihan ensiksi katotaan mistä sen jalat lähtee ja istuvatko housut hyvin, hyvällä rakastajalla on hyvä perse!”

Vuonna 1970 työpöytäni laidalle istahti mies tyköistuvissa farkuissaan selittämään tutkimustuloksia huonetoverilleni, ja minä punastuin tämän miehen selän takana jalkapohjista hiusmartoon ja ajattelin: ”Tuossapa olisi sisarelle täydellinen mies.” Seuraavana päivänä jouduimme silmätyksin työpaikan kahvipöydässä ja se oli menoa!

Ehdin olla naimisissa tämän miehen kanssa 36 vuotta ja saimme kolme komeata poikaa, kunnes seurakunnan sanonnan mukaan ”kuolema meidät erotti”.”
Rakkaus, ikuinen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.