Rantahämähäkin saaliista tulee proteiinipirtelöä

Rantahämähäkki tai tuttavallisemmin rantaraituli, kuten sen uusi nimi kuuluu, on täysikasvuisena vaikuttava ilmestys. Suolla tai rantaniityllä kipittävä naaras voi herättää jopa pelkoa.

Rantahämähäkki ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Se pakenee ihmistä ja lähempi tarkastelu tai kuvaaminen vaatii varovaisuutta.

Lajin tunnistaa helposti rantahämähäkiksi sen suuresta koosta ja ruskeasta ruumiista, jossa on sivuilla kaksi vaaleankeltaista vauhtiraitaa ja vatsapuolella neljä ohutta viirua.

Isorantahämähäkki on keskimäärin vielä hiukan suurempi, mutta sen tummasta ruumiista puuttuvat keltaiset raidat lähes täysin.

Hämähäkit kasvavat luomalla nahkansa. Rantahämähäkin täytyy luoda nahkansa useasti ennen kuin se saavuttaa täyden kokonsa noin kolmessa vuodessa.

Laji saalistaa, hyvän näkönsä avulla, ilman verkkoa. Sillä on kahdeksan pistesilmää kolmessa rivissä. Alimpana on neljä silmää rivissä ja niiden yläpuolella vielä kaksi paria.

Hämähäkit eivät voi kääntää päätään, joten silmiä pitää olla eri suuntiin. Sen näkö on erinomainen noin 35 senttiin asti, mutta kehno siitä eteenpäin, otus on siis tavattoman likinäköinen. Tämä helpottaa sen lähestymistä, mutta lähellä pitää olla todella tarkkana.

Toisinaan hämähäkit etsivät saalista pitämällä etujalkojaan veden kalvolla ja tunnustelemalla mahdollisia saaliin liikkeitä veden värähtelyä seuraamalla. Rantahämähäkit pystyvät juoksemaan veden pintakalvolla sen pintajännityksen laukeamatta.

Saalistaan nauttiva hämähäkki ei pakene kovinkaan mielellään ja on siten helpommin tarkkailtavissa.

Hämähäkit nauttivat vain nestemäistä ravintoa. Tätä varten niiden on ensin pyydystettävä saalis, johon ne ruiskuttavat myrkkyään ja ruoansulatusnesteitä. Nämä aineet muuttavat saaliin sisukset nestemäiseen muotoon, jonka hämähäkki sitten imee itseensä. Se onkin oikeastaan jatkuvalla nestepaastolla nauttien pelkkiä proteiinipirtelöitä.

Rantahämähäkillä koiraat ovat huomattavasti naaraita pienempiä eivätkä osallistu jälkikasvun hoitoon. Pariteltuaan naaraat tekevät munille pallomaisen kotelon, jota ne aluksi kantavat mukanaan pitämällä siitä kiinni leuoillaan ja suojaamalla jaloillaan.

Naaras aistii munien kuoriutumishetken ja tekee hieman sitä ennen tuleville poikasille pesän rantakasvillisuuden sekaan. Pesä on tiheä, lähes nyrkin kokoinen seittiverkko, jonka alle varjeltu munakotelo sijoitetaan.

Naaras vartioi kuoriutuneita poikasia. Pesässä voi alkuun olla satoja pikkuruisia rantahämähäkkejä. Naaras ei ruoki jälkikasvuaan, mutta pyrkii pitämään viholliset loitolla kunnes poikaset hajaantuvat maastoon itsenäistymään.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .