Ravintola-arvio: Fine diningin ja lähiruuan liitto toimii, eikä kotiin tarvitse lähteä nälkäisenä

Harmoonissa on tarjolla aitoja makuja, vaan ei pönötystä tai piperrystä.

Kaksi naista istuu illallisella Harmoonin kellariravintolassa, kun pöytään tuodaan annokset poronpotkaa.

"Tämähän on valtavan iso annos. Mä olen luullut, että täällä on tosi pieniä annoksia, enkä ole sen takia täällä käynytkään", toinen naisista toteaa.

Kun Harmooni avattiin kesällä 2014, sai ravintola maineen fine dining -paikkana, josta joutuu poistumaan nälkäisenä. Harmooni otti palautteesta vaarin ja kasvatti annosten kokojaan. Vähemmän piperrystä ei kuitenkaan tarkoittanut vähemmän makuja. Harmooni on jalostunut illallisravintolaksi, jossa ruoka on fine diningia, mutta sitä tarjoillaan rennolla otteella ja vailla pöytäliinoja. Harmoonin makumaailma pohjautuu lähiruokaan.

– Lähiruoka on meidän ruokafilosofian kulmakivi. Myös asiakkaat arvostavat sitä ja se tuo selkeästi lisäarvoa, Harmoonin ravintolapäällikkö Heikki Lehtomäki linjaa.

 

Harmoonin kellariravintolan ruokalista vaihtuu 4–5 kertaa vuodessa. Kun Keskisuomalaisen makuraati kävi Harmoonissa joulukuussa, oli talvilistaa jäljellä parisen viikkoa. Neljä alkuruokaa, neljä pääruokaa ja kolme jälkiruokaa mahtuivat kapealle liitutaululle, josta tarjoilija ne asiantuntevasti esitteli. Tunnelma keveni hetkessä ja parani entisestään keittiön tervehdyksellä, joka sisälsi hirvenvasan sisäfilettä korvasieneen käärittynä.

Alkuruuiksi otimme lämminsavulohikeiton (11 euroa) ja maistelulautasen (13 euroa). Lohikeiton kala oli kylläkin kylmäsavulohta, mutta sehän sopi keittoon erinomaisesti sahramiperunan ja kirjolohenmädin kaveriksi. Maku oli lempeä ja tillimajoneesi toi siihen sopivasti raikkautta.

 

Maistelulautanen oli makujen tykitystä. Kylmäsavulohen maku oli intensiivinen ja samaa syvyyttä oli palvikinkussa, jonka savuisuutta leikattiin punajuurihillokkeella ja punajuuricarpacciolla. Tyrnihillokkeen makeutta pääsi maistamaan kahden juustopalasen kera. Riistakäristyksessä oli sekä hirveä että poroa. Maut olivat kohdillaan myös sorsapaloissa ja lanttusiivuissa.

Maistelulautasen valikoima yllätti. Olimme varautuneet pariin pikku palaseen ja leipälautasen kokoiseen annokseen. Mutta Harmoonin maistelulautasessa oli runsautta, kokoa ja makuja.

 

 

Pääruuiksi valitsimme kuhaa (28 euroa) ja poronpotkaa (30 euroa). Kuha oli valmistettu taitavasti. Kala oli mehukas sisältä ja poikkeuksellisen rapea päältä. Kuha lepäsi ohrasta ja kurpitsasta rakennetun lohkon päällä ja lisukkeena oli punakaalia.

 

Poroa on ravintoloissa edelleen harvoin tarjolla ja silloinkin yleensä käristyksenä tai fileenä. Poronpotka on rohkea valinta, mutta Harmoonissa se on ollut yksi listan suosikeista. Potkaa oli haudutettu uunissa 12 tuntia ja pöytään se tuotiin tähtianiksella ja kanelilla karamellisoituna. Liha irtosi luusta helposti ja maku oli voimakas. Koska pitkään haudutettu liha on usein kuivaa, vaatii annos arvoisensa kastikkeen. Harmoonin tattikastike täytti tehtävänsä.

Poronpotkasta riitti todellakin syötävää. Annoksen koko oli suorastaan ylenpalttinen.

 

 

Keskisuomalaisen makuraatilaisia on arvosteltu siitä, että emme tilaa ja arvostele jälkiruokia. Nostamme kättä virheen merkiksi, sillä kyllähän klassiseen illalliseen kuuluu kolme ruokalajia. Harmoonissa jälkiruuaksi olisi ollut tarjolla suklaakakkua, valkohomejuustokakkua ja riisipuro brulée.

Harmoonissa on jotain samaa kuin Tampereen Tiiliholvissa. Molemmissa ravintoloissa fine dining lyö kättä tiilisen jugend-miljöön kanssa. Tunnelma hämyisässä kellarissa on arvokkaan lämminhenkinen.

Harmoonissa palvelu oli rentoa, mutta asiantuntevaa. Pönöttäminen oli tiessään, mutta asiakas huomioitiin ja hänestä huolehdittiin läpi ruokailun. Fine dining oli jätetty makujen maailmaan.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .