Ritva Oksanen, 80, on kääntänyt vakavat vastoinkäymiset voitokseen: valo paistaa yhä, vaikka takana on alkoholismi, syöpä, kahdeksan kolaria ja paljon muuta

"Oksasen tyttöä viedään nyt kuin 70-luvulla konsanaan, jolloin sanoin kampaajalle, että otan torkut sillä aikaa kun peset hiukset, Ritva Oksanen sanoo ja nauraa.

Hän on ottanut toimittajan ja valokuvaajan vastaan Petäjäveden mökilleen lämpimällä halauksella. Linnut laulavat, Ala-Merosen vesi on uintilämmintä ja suopursuista ensimmäinen on puhjennut kukkaan. On toukokuun loppu, sillä kiireisen naisen haastattelumahdollisuudet ovat vähissä. Oksasta työllistävät useat konserttikokonaisuudet, runoilta Kajaanin runoviikoilla, Jyväskylän Kesän -konsertti ja suunnitteilla olevat projektit. Anu Kuivalaisen elokuvan kuvauksetkin ovat vasta päättyneet. Aikaa joutenoloon ei ole ruhtinaallisesti, mutta Oksanen osaa tarttua hetkeen.

– Elämä on sellaista, että tänään Imatralla, kotiin yöksi ja huomenna Porvoossa. Olen oppinut, että vaikka töitä olisi päällekkäinkin, täytyy keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Oksanen antaa positiivisia haastatteluja. Sellaisia, joissa paistaa valo koetusta suolistosyövästä, työpaikkakiusaamisesta, alkoholismista, eroista ja kahdeksasta kolarista huolimatta – Tai ehkä jopa niiden ansiosta.

– Olen monena aamuna lähtenyt kotoa ja jo kello 12 ollut henkitoreissani. Se opettaa, ettei mikään ole itsestään selvää. Tämä päivä ei välttämättä mene iltaan niin, että olisin hengissä.

Esimerkiksi vuonna 2000 suolistosyöpää leikattiin yhdeksän tuntia ja oli epävarmaa jääkö Oksanen eloon. Parin viikon päästä hän raahautui kuitenkin jo Pesärikko-elokuvan kuvauksiin.

Oksanen arvelee, että laulamatta on niin monta hyvää laulua, ettei häntä siksi taivaassa vielä kaivata. Kun hän joskus lähtee, toivoo hän sen tapahtuvan "Nups vaan".

– Meidän suvussa on eletty vanhoiksi. Äidin serkkukin 105-vuotiaaksi. Ja eihän näyttelijä voi kuollakaan kuin kahden viikon ennakkoilmoituksella, jotta ehtivät hankkia paikkaaja, Oksanen nauraa.

Esiintymiseen hänellä on selvä raja. Niin kauan voi laulaa kun ääni ei väpätä ja lavalle voi nousta jos siihen ei tarvita pyörätuolia.

Mutta palataanpa alkuun. 6-vuotiaana Jyväskylään muuttanut Oksanen sanoo laulaneensa aina. Silloinkin kun ei pyydetty, sillä 5-vuotiaana hänet kiikutettiin ulos kirkosta – papin kanssa ei sopinut laulaa kilpaa. 15-vuotiaan hän marssi paikallisen LL-kvintetin koelauluun, niiasi ja sanoi "päivää saisko laulaa". Tomera pikkuneiti nauratti kvintetin johtaja Leku Lehtistä, mutta kun tyttö alkoi laulaa, ei naurattanut enää. Yhtyeen solistina Oksanen esiintyi muun muassa pääministeri Urho Kekkoselle.

LL-kvintetissä vieraillut Olavi Virta sanoi, että "tämän tytön pitäisi tulla koelauluun Helsinkiin". Oksasella oli muut mielessä. Hän halusi teatterikouluun ja pääsikin sisään toisella haulla. Lapsia syntyi opintojen lomassa yksi per vuosi. Parhaana kaksi. Valmistuttuaan Oksanen sai kiinnityksen Kotkan kaupunginteatteriin ja teki muutamassa vuodessa 17 ensi-iltaa.

Syksyn sävel -laulukilpailu 1972 nosti Oksasen koko kansan tietoisuuteen. Alkoivat ne ajat, jolloin univelkoja kuitattiin hiustenpesun yhteydessä. Oksasta vedettiin teatteriin, elokuviin, televisioon, äänitysstudioon ja konserttisaleihin. 1989 hänet palkattiin Jyväskylän kaupunginteatteriin, mutta jo 2.5 vuoden jälkeen Oksanen siirtyi freelanceriksi. Samaan aikaan alkoi lama.

– En ole koskaan jäänyt työttömäksi, sillä aina olen yrittänyt, mutta lama-aikaan oli vaikeaa. Ihmiset eivät uskaltaneet satsata mihinkään. Velkaa oli paljon ja ulosottomies soitti usein.

Oksasen puheesta jäävät alamäkien sijaan mieleen nousut. Se kuinka apu on löytynyt taivaanisästä, vertaistukiryhmässä tai jyväskyläläisestä toimittaja-kirjailija Aino Suholasta.

– Aino näki ahdinkoni ja kirjoitti minulle 1990 Musta Morsian -konserttikäsikirjoituksen ilman kirjailijapalkkiota. Se pelasti minut, Oksanen huokaa.

Yhteistyö jatkuu yhä. Itse asiassa jo heti haastattelun jälkeen.

– Aino tulee kohta tänne mökille. Hän on kirjoittanut taas jotain ihanaa, Oksanen sanoo ja silmissä loistaa sellainen innostuksen lämpö, että se saa melkein ne suopursutkin puhkeamaan kukkaan.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .