Ruisrockissa viiltävän kaunis sunnuntai

ROCK

THE NATIONAL, INTERPOL

Turun Ruisrockissa 6.7.2008

Ruisrock ylitti roimasti yleisötavoitteensa keräten viikonlopun aikana Ruissaloon lähes 70 000 kävijää. Perjantaina alkanut helle jatkui aina lauantai-iltaan saakka ja myös sunnuntaita vietettiin poutaisen lämpimässä kelissä uhkaavista sääennusteista huolimatta.

Amerikkalainen The National täytti telttalavan paitsi karismallaan, myös miehistön koolla. Kahdeksanhenkiseen lavakokoonpanoon kuului normaalien rock-soittimien lisäksi alttoviulu sekä trumpetin ja pasuunan muodostama puhallinsektio.

Lavalla riitti liikettä varsinkin biisien välissä kun miehet hyppivät soitinten välillä. Varsinkin kosketinkioskia hoiteleva viulisti Padma Newsom säntäili välillä kuin kovassakin kiireessä.

Ala-asteen opettajalta näyttävän syvän baritonin Matt Berningerin tumma ja matala ääni tuntui painuvan syvälle yleisöön. Mitä muuta voi päätellä kyynelehtivistä ihmisistä ja suosionosoituksista, jotka eivät eivät ehdi hiljentyä ennen seuraavan biisin alkua? Solisti joutui välillä jopa hiljentelemään yleisön riemua, jotta bändi sai hiljaisemman biisin käyntiin.

Indie-keikoilla näkee harvoin vastaavaa hurmoshenkeä. Hillitty laulaja hyppäsi välillä yleisön ja lavan väliseen pittiin, heitteli mikrofonia miksaajien kauhuksi ja hakkasi marakassit yleisölle jaettavaan kuntoon. The National soitti Ruisrockin kiihkeimmän keikan. Teltassa olleet muistavat tuon keikan aina.

2000-luvun tyylikkäin bändi

Moni ei meinannut uskoa korviaan kun Ruisrock ilmoitti kiinnittäneensä festivaalin pääesiintyjäksi amerikkalaisen Interpolin. Hämärän hehkuvaa, progressiivisesti polveilevaa taiderockia soittava nelikko New Yorkista ei paperilla tunnu siltä, että siitä olisi suomalaisen rock-festivaalin pääesiintyjäksi. Yhtye kuitenkin sopi Ruisrockin sunnuntaihin täydellisesti. Jäykkä, mutta tyylitelty pukeutuminen, asiallisen hillitty käytös, tarkasti mietityt sovitukset ja viiltävän kauniit kappaleet tekevät Interpolista mielenkiintoisen vastakohtaisuuksien livebändin. Myös aikamme tyylikkäimmän bändin.

Koko kolmipäiväisen festivaalin viilein artisti lienee basisti Carlos Dengler, jonka ilme ei värähtänyt kertaakaan koko keikan aikana. Hän myös todisti sen, että bassolinjoilla ja varsinkin niiden soittajissa on eroja. Saumaton, sanaton ja ilmeetön yhteistyö rumpali Sam Fogarinon kanssa oli mykistävän tarkkaa ja musikaalista.

Yhtyeen pitkässä setissä kuultiin kappaleita tasaisesti kaikilta kolmelta albumilta. Ei voi kuin hämmästellä bändin biisimateriaalin korkeaa tasoa, sillä keikkasetissä ei ollut kuin pari keskinkertaista kappaletta.

Vastoin ennakko-oletuksia Interpol hypitytti, hymyilytti ja hurmasi yleisöä. Yhteen viileä imago särkyi hetkeksi, kun oli jäähyväisien aika. Hymyilevät miehet näyttivät aidosti otetuilta, kun suomalaisyleisö osoitti rakkauttaan yhtyettä kohtaan.

JUHA LUOMALA

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.