Ruskean pullon kylmä virta, kisatulen kuumat vaiheet

Villi kokoomuspoliitikkojen ajojahti sen kuin jatkuu. Ensin Ike Kanerva muka lähetteli jotain tekstiviestejä jollekin blondille ja sitten kehdataan vihjailla Marjo Matikainen-Kallströmin käyttäneen hiihtourallaan epo-hormonia.

Hyi!

Tässä on siis kyse Nelosen uutisten tiistai-illan skuupista, jonka mukaan joku toinen maajoukkueen jäsen näki harjoitusleirillä marraskuussa 1988 Matikainen-Kallströmin huoneessa ruskean lasipullon, jonka kyljessä luki erythropoietin.

Mutta oliko MM-K sekaantunut pullon sisältöön millään tavalla? Siitä kyseisellä jäsenellä ei ollut tietoa.

Joka tapauksessa muutama kuukausi kyseisen leirin jälkeen MM-K, silloinen MM, putsasi palkintopöydän Lahden MM-hiihdoissa: viisi mitalia, joista kaksi kultaista, yksi hopea ja kaksi pronssia. Tämä tapahtui siis helmikuussa 1989. Keväällä 1989 24-vuotias Matikainen ilmoitti lopettavansa hiihtouransa. Ja lopettikin.

Hullun urheilun totuuskomissio ei ota tässä vaiheessa syvempää kantaa MM-K:n pöydällä mahdollisesti lojuneeseen ruskeaan lasipulloon. Komission näkemät ruskeat lasipullot kun ovat yleensä olleet keskikokoisia tai melko suuria ja niissä on lukenut useimmiten Karhu.

Totuuskomissio muistuttaa kuitenkin, että suomalainen hiihto ratsasti 1980-luvun lopulla kepulikonstien aallonharjalla. Epo oli silloin uusinta uutta ja kuuminta hottia, eikä sitä voitu havaita testeissä.

Palstanpitäjää sen sijaan puistattaa koko aihe. Hänen lävitseen käy kylmä virta (en kall ström), kun hän ajatteleekin koko asiaa. Olisiko puhtoinen Marjo, joka aina hymyili lumenvalkoisilla hampailla, voinut tehdä jotain tuollaista? Palstanpitäjän sydän on pysähtyä ja hänen on pakko lopettaa. Ajattelu.

Soihtu sammuu, kisatuli nukkuu, tuli nukkuu.

Kiinan varjoon ihmisoikeus hukkuu, oikeus hukkuu.

Tip-tap, tip-tap, tipe-tipe, tip-tap, tip, tip, tap!

Kinkkijoukko hiipii varpahillaan, varpahillaan.

Kiduttamaan munkkii alle sillan, alle sillan.

Kiitos ja anteeksi. Tämä oli Hullun urheilun virallinen kannanotto aiheesta soihtuviesti, olympiaboikotti ja Tiibetin sekä Kiinan ihmisoikeuskysymykset.

Olympiatuli on viime aikoina yrittänyt kiertää ympäri maailmaa melko kehnolla menestyksellä. Tiibetin puolesta mieltään osoittavat väkijoukot ovat – syystäkin – panneet niin sanotusti haisemaan.

Mutta sitkeitä ovat pirut, kun eivät luovuta. Soihtua kuskaillaan ympäri maailman turuja ja toreja, vaikka sitten kansalaisten katseilta piilossa.

Koko soihtuviestihän on Hitlerin Saksan peruja Berliinin olympialaisista vuodelta 1936. Sielläkään nuo ihmisoikeudet eivät vissiin olleet kovin hyvässä huudossa. Kun ympyrä on nyt sulkeutunut, niin eiköhän lopeteta saman tien koko tulella leikkiminen.

Olympialaisten boikotoinnista palstanpitäjä ei ole vielä pystynyt muodostamaan kantaa. Jos koko kekkerit peruttaisiin, se pilaisi monen urheilijan tähtihetken, jota kohti hän on raatanut vuosikausia. Parantaisiko se sitten Tiibetin asemaa? Ei parantaisi.

Mutta jos jollain tapaa kisoja boikotoidaan, erinomainen tapa olisi lopettaa tykkänään vastenmielinen valtiomiestason keikistely. Tasavallan presidentti Tarja Halonen ei aio osallistua kisojen avajaisiin, mutta menee paikalle myöhemmin. Palstanpitäjän näkemyksen mukaan joutaisi perua senkin reissun.

Pääministeri Matti Vanhanen puolestaan ei ole vielä lyönyt ohjelmaansa lukkoon. Vanhanen kommentoi tilannetta hyvin vanhasmaisesti.

– Päätöksiä asiasta ei ole tehty. Keskeistä on, että urheilua ja politiikkaa ei tulisi sekoittaa keskenään, Matti tuumasi Ilta-Sanomille.

Höh. Poliitikkojen turhanpäiväinen keikistely kisapaikoilla, veronmaksajien rahoilla. Mitäs se sitten on, ellei urheilun ja politiikan sekoittamista?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.