Ruskoukonkorento on yksi Suomen näyttävimpiä hyönteisiä – lähesty varovasti

Yksi loppukesän ja syksyn näyttävimpiä hyönteisiä on ruskoukonkorento. Kookas ja komea ukonkorento on levinnyt yleisenä lähes koko Suomeen. Laji puuttuu vain tuntureilta. Se viihtyy parhaiten rehevillä rannoilla ja lammilla, ei niinkään soilla.

Laji on liikkeellä ahkerasti aina auringon paistaessa, jopa myöhäiseen iltaan asti. Lento alkaa pikkuhiljaa kesäkuun lopulla ja jatkuu pitkälle syksyyn. Viimeisiä yksilöitä nähdään vielä lokakuussa ja vasta reippaat yöpakkaset saavat lennon loppumaan kokonaan.

Sudenkorentojen muodonvaihdos on niin sanotusti epätäydellinen, sisältäen vain kolme vaihetta. Munista kuoriutuu toukkia, jotka elävät vedessä. Täysikasvuisina ne kömpivät kuivalle maalle ja niistä kuoriutuu suoraan, siis ilman kotelovaihetta kuten perhosilla, aikuisia sudenkorentoja.

Ruskoukonkorento ei ole kuvauskohteena aivan helpoimmasta päästä. Laji istuu mielellään pystysuorilla pinnoilla kuten puiden rungoilla. Viileällä säällä löydettyä korentoa pääsee kuvaamaan melko vapaasti, sillä se ei kykene lentämään ilman lämmittelyä. Valitettavasti korentojen löytäminen on kuitenkin viileässä vaikeaa.

Aurinkoisella säällä korennot ovat aktiivisia ja yleensä melko arkoja. Kuvaaminen kannattaa aloittaa hieman etäämpää ja riittävän pitkällä polttovälillä.

Itse olen viime aikoina innostunut käyttämään pitkähköä, mutta sopivan lähelle tarkentuvaa teleä ja kroppirunkoa. Näin kuvaaminen onnistuu jo parin metrin etäisyydeltä, jonne varovainen lähestyminen useimmissa tapauksissa onnistuu.

Hyvin yhteistyökykyisten yksilöiden kuvaaminen voi sopivissa oloissa onnistua jopa laajakulmilla. Peruslajikuvien jälkeen voi lähteä yrittämään jotain muutakin.

Toiminnalliset kuvat ruskoukonkorennosta ovat aika haastavia. Parhaiten ne onnistuvat ehkä munivista naaraista, kun ne sijoittavat munia vedessä oleville, osittain upoksissa makaaville puille. Varovainen lähestyminen onnistuu melko usein ja naaraatkin malttavat pysyä työn touhussa jopa useita minuutteja kerrallaan.

Parittelevia ruskoukonkorentoja tapaa satunnaisesti puiden rungoilta. Toimintakuvia nekin ovat.

Lentokuvat ovat ikävän hankalia, sillä en muista nähneeni ruskoukonkorentoa koskaan lekuttelemassa paikoillaan. Olen saanut lentokuvia vain naaraista muninnan yhteydessä, kun ne etsivät sopivaa munintapaikkaa.

Sopivan paikan löydyttyä kuvaajan kannattaa jäädä siihen passiin, sillä usein naaras tai sen lajitoveri palaa samalle paikalle munimaan vain pienen lepotauon jälkeen. Ilmeisesti parhaita munintapaikkoja käyttävät hyväkseen useat eri yksilöt.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .