Sekarotuinen Ruttu sai avun vaivoihinsa jäsenkorjaajalta – ”Se ei ole koskaan istunut noin”

Helena Kupari yrittää houkutella pöydän alla istuvaa Ruttua luokseen. Ruttu on pieni sekarotuinen koira. Se on tullut jäsenkorjaukseen, mutta ei ole toistaiseksi kovin innoissaan.

Eläimet eivät istu päivästä toiseen tietokoneen ääressä tai harjoittele kuntosalilla väärällä tekniikalla. Voisi siis kuvitella, että ne eivät tarvitse samanlaisia hoitoja kuin ihmiset.

Koirien jäsenkorjauksia tekevä Kupari osaa kuitenkin luetella monta syytä sille, miksi koiriakin kannattaa hoitaa. Vastaanotolla käy paljon esimerkiksi agilitykoiria. Rankassa lajissa lihakset menevät helposti jumiin.

Jonkun verran vastaan tulee myös rotukoiria, joilla saattaa jalostuksesta johtuen olla erilaisia vaivoja.

Jotkut taas toipuvat leikkauksesta. Kuten Ruttu, joka on nyt kolmatta kertaa Kuparin vastaanotolla.

 

Ruttu-raukalta on leikattu molemmat polvet, ja sitten vielä ristisiteen repeämä. Se on kärsinyt nivelrikosta ja takapään kivuista.

– Aluksi sillä oli selkä sillä tavalla pyöreänä ja se meni sillain vähän vaikean oloisesti, Helena Kupari muistelee.

Rutun omistajat Vilma Mölsä ja Saara Kiviniemi ovat huomanneet selkeitä eroja koiransa käyttäytymisessä parin aikaisemman hoitokerran jälkeen. Koiran kanssa voi jo käydä normaaleilla lenkeillä, eikä sille tarvitse syöttää enää kipulääkkeitä.

 

Päätyönään Kupari tekee hierontoja ja kalevalaista jäsenkorjausta ihmisille. Koiranomistajana hän innostui jossain vaiheessa myös koirien käsittelystä. Se tuo mukavaa vaihtelua työhön.

Koirien ja ihmisten hoitamisessa on Kuparin mukaan paljon eroja. Esimerkiksi tämä. Ruttu tulee kyllä lähelle, mutta lähinnä syömään herkkupaloja Mölsän kädestä. Kun sen yrittää saada sopivaan asentoon hoitoa varten, se livahtaa uudestaan karkuun.

Rutun istuessa pöydän alla Kupari ottaa oman koiransa, pitkäkarvaisen shetlanninlammaskoiran esimerkiksi. Lula on selvästi tottuneempi, ja asettuu helposti kyljelleen. Lihakset ovat syvällä turkin alla, mutta Kupari on oppinut ne löytämään.

– Yleensä koirat reagoivat siihen, kun mä hoidan niitä. Eli kun ollaan kyljellään, niin sieltä nousee pää jossain vaiheessa, kun mä tunnen kireyttä. Että kyllä koirat näyttävät sen sitten, kun on jotain jossain.

Vaikka Kupari on harjaantunut hieroja ja tunnistaa kireät kohdat, on hänkin joutunut opiskelemaan nelijalkaisten anatomiaa kirjasta.

 

Kupari ojentaa Lulan takajalkoja kevyesti taaksepäin, pitäen toisella kädellä selästä kiinni. Mikään ei saa sattua. Käsittelyn tarkoituksena on saada keho ja aineenvaihdunta toimimaan niin, että keho alkaa korjata itse itseään.

Pian Ruttukin uskaltautuu lähemmäksi. Kupari päättää hoitaa sitä seisaaltaan. Herkkupaloja syödessään koira vaikuttaa viimein unohtaneen olevansa ehkä hieman oudossa paikassa.

Hoidon loputtua Ruttu kipittää ympäri eteistä. Sitten se istuu hetkeksi lattialle, siten kuin koirat yleensä istuvat.

– Se ei ole koskaan istunut noin, Kiviniemi ja Mölsä innostuvat.

Kupari on tyytyväinen. Hoito jäi tavallista lyhyemmäksi Rutun piileskellessä pöydän alla, mutta siitä on selvästi ollut apua.

Myös Ruttu on silminnähden tyytyväinen, vaikka se saattaa johtua myös täydestä mahasta. Olisihan se kenestä tahansa mahtavaa maata hoivattavana ja syödä samalla karkkia. On koirissa ja ihmisissä siis paljon samaakin.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .