Sentenced, Machine Men ja The RMS 24.5.2002

Suomalaisista metalliyhtyeistä Sentenced on yhtye, johon voi luottaa.

Yhtye on julkaissut erinomaisen albumin toisensa jälkeen, ja tähän jatkumoon uusin The Cold White Light sopi vaivattomasti. Livekonsertteihinsa Sentencedillä on poimia tuotantonsa kermaa. Kun yhtye pelaa vielä yleensä moitteettomasti yhteen, joutuu yleisö harvoin pettymään. Perjantaina Sentenced veti Lutakkoon monisatapäisen, tummanpuhuvan yleisön.

Sentenced liikkuu kappaleissaan kuoleman, epätoivon ja lopunajan teemoissa. Tämän aihepiirin julistajaksi vokalisti Ville Laihiala on mies paikallaan. Laihialassa on poikkeuksellista mustaa energiaa. Hartiavoimista kumpuava tulkinta ilmentää raivokasta otetta, jonka intensiteetti kantaa vähäisten ongelmakohtien yli.

Rajansa lavakarismallakin. Kun tekniikka tekee kunnolla tepposet, niin silloin on piru merrassa, eikä se ole lainkaan tarkoituksellista. Kahden vuoden tauolta palanneen yhtyeen Lutakon konsertti oli itselleni ensimmäinen Sentenced-akti, johon en voinut olla tyytyväinen.

Laihialalla oli ilmeisesti jatkuvia ongelmia monitoreiden kanssa, sillä mies joutui hakemaan oikeaa sävelkorkeutta koko setin ajan sormi korvalla. Yhtyeen miksaaja ravasi yleisössä etsien oikeaa sointia, ja pudisteli päätään kun sellaista ei tuntunut löytyvän. Vaikka muu yhtye pysyi nuoteissa verrattain hyvin, Sentencedin konserttia leimasi jatkuva hakeminen. Kylmä tosiasia on, että yhtye nojaa suurelta osin Laihialan melodiseen panokseen.

Kehno soundi oli todellisuutta jo ensimmäisessä, räjähtäväksi aluksi tarkoitetussa Cross My Heart And Hope To Die -kappaleessa, johon ainakin allekirjoittaneen odotukset kulminoituivat. Uuden levyn materiaalia kuultiin runsaasti jo instituutioiksi muodostuneiden olennaisuuksien, kuten Noose ja Broken lomassa. Jykevään kitaravalliin luottava klassikko Warrior of Life oli toimivuudessaan yhtyeen mieleenpainuvin numero.

Illan valopilkku olivat hyvin suoriutuneet lämmittelijäbändit. Ensimmäisenä soittanut Mahcine Men on hankkinut jo hyvän maineen kelvokkaana live-esiintyjänä, eikä yhtye pettänyt perjantainakaan. Selkeästi Iron Maiden -vaikutteista heavyrockia soittava yhtye sai yleisön liikkeelle. Yhtyeen vahvuuksia ovat paitsi kiistaton soittotaito, myös tinkimätön asenne ja itseluottamus. Machine Menin kappaleiden synnyttämän deja vu -ilmiön hyvittää niiden dynaamisuus.

Toinen lämmittelijä The RMS oli muodollisesti pätevä, mutta sai laimeamman vastaanoton. Oululainen rockahtava metalliyhtye suosii astetta monisäikeisempää rytmiikkaa ja kappaleista tuntuu löytyvän luovuudesta kertovia koukkuja. Tunnetumpana tämäkin yhtye olisi varmasti saanut suuremman suosion.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.