Silentium, Fall Of The Leafe 24.2.2006

Jämsänkoskella kymmenen vuotta sitten perustettu metallibändi Silentium julkaisi tammikuussa neljännen täyspitkän levyn, Seducian, joka merkitsi yhtyeelle uutta alkua monellakin tapaa.

Aiemmin seitsemänhenkisenä toiminut bändi kävi läpi useita kokoonpanomuutoksia, levy-yhtiö vaihtui ja samalla yhtyeen musiikkikin muuttui piirun verran helpommin lähestyttäväksi, aiemmista suurellisista metallisinfonioista.

Lutakon-keikka oli Silentiumin neljäs esiintyminen pienkiertueella, johon kuului keikkoja myös elokuvateattereissa järjestettävissä hiihtolomatapahtumissa. Jyväskylässä yhtye ei ollut ennen perjantaita soittanut lähes kahteen vuoteen.

Silentium esiintyi kuusihenkisenä

Seducia-levyllä selloa soittanutta Elias Kahilaa ei lavalla nähty, joten aiemmin vahvasti jousisoittimia käyttäväksi yhtyeeksi personoitunut Silentium soitti nyt - sanotaanko vaikka - perinteisemmässä rock-kokoonpanossa. Erikoista kyllä, jousisoittimen poissaolo ei häirinnyt.

Aiemmilla Silentium-esiintymisissä iso kokoonpano on usein johtanut vaikeuksiin keikkasoundien kanssa. Nytkin kitaroiden tuoma voima uupui aluksi, mutta keikan edetessä pakka saatiin tiukemmin järjestykseen.

Uuden levyn myötä yhtyeeseen liittyneen laulaja Riina Rinkisen ja basisti-laulaja Matti Aikion yhteistyö pelasi hyvin. Aikion karkea esiintyminen toi musiikkiin tarvittavaa särmää, eikä Rinkisenkään rooli ollut olla pelkkä pehmeämpi vaihtoehto. Hänen äänenkäytössä ja esiintymisessä oli paljon itsevarmaa voimakkuutta, mitä oli ilo seurata.

Vapautunutta synkistelyä

Uudelta levyltä esitetyissä kappaleissa Frostnight ja Hangman's lullaby Rinkinen oli pääroolissa, kuten myös herkän painajaismaisessa Alanis Morrisette -lainassa Uninvited. Olisin toivonut hänelle enemmän tilaa myös yhtyeen vanhemmissa kappaleissa, ettei esiintyminen olisi ajoittain mennyt pelkäksi oman osuuden odotteluksi.

Muuten Rinkinen oli lavalla vahvasti läsnä, omaksuen jopa Aikiolta jo odotettavissa olevaa kuivien vitsien laukomista. Aivan, keikoillaan Silentium ei todellakaan esitä vakavaa naamaa.

Reilun tunnin mittainen keikka painottui Silentium kahden uusimman levyn materiaaliin. Peräkkäin esitetyt uuden levyn Empress of the dark ja yksi yhtyeen ensimmäisistä kappaleista I bleed for korostivat yhtyeen musiikin johdonmukaisuutta: mahtipontiset ja draamalliset elementit ovat olleet käytössä jo kymmenen vuotta sitten.

Silentium ennen Lutakossa esiintyi toinen kotimainen pitkän linjan yhtye, raskaaseen tunnelmointiin luottava Fall Of The Leafe. Yhtyeen pitkälti vakionopeudella kulkevat kappaleet sotkeutuivat keikkatilanteessa valitettavan liiaksi toisiinsa. Alkukeikasta esitetty yksi uusi, levyttämätön kappale sisälsi runsaammin vaihtelua, ja lisäsi samalla kiinnostusta bändin tulevaa levyä kohtaan. Yhtyeellä on osa-alueet kunnossa, mutta ne pitäisi asetella rohkeammin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.