Tällä kertaa ei lempi leiskunut – kuningaskotkia odotellessa luontokuvaaja täydensi Kuusamossa muuta kuvavarastoaan

Kuusamo 23. helmikuuta, Konttainen, kello 10.00, lähes täysin pilvinen pikkupakkanen.

Auto parkkiin ja miehet pihalle. Tutulla parkkipaikalla oli jo pari muuta kameranulkoiluttajaa ja näillä jauhelihat esillä.

Ensimmäiset kuukkelit seurasivat samalla kuvaajien touhuja. Porukalla sovimme, pienen neuvonpidon jälkeen, minne kuukkeleita ruokitaan. Taustaksi saatiin vaaran kynttiläkuusikko niin, että mahdollinen aurinko antaisi kuviin myötävalon. Valitettavasti aiempi leuto jakso ja kova tuuli oli pudottanut tykkylumen puista.

Kädelle otettu lihanokare päätyi rohkeimman linnun suihin alle minuutissa. Yhteistyö näytti sujuvan ihan hyvässä yhteisymmärryksessä.

Osa kuvaajista päätyi laajakulmiin ja jotkut aloittivat keskimittaisilla teleillä. Itse päädyin lopulta lyhyeen zoomiin ja sen laajakulmapäähän.

Kahdessa ja puolessa tunnissa kuvia syntyi melko tasaiseen tahtiin. Perus pönöjä oli lopulta kaikilla ja joitakin laajakulmaotoksiakin.

Päätimme pitää lounastauon ja siirtyä sitten koskikarojen seuraan.

Kuusamo, Käylänkoski, kello 14.30, yhä pilvistä.

Leppoisa kuvauspaikka, jossa polut ja sillat kiertävät kauniin koskipaikan rantoja.

Koskikaroja oli toistakymmentä, ja jotkut olivat kuulemma nähneet paikalla myös saukkoja. Meidän oli tyytyminen vain lintuihin.

Arkistostani löytyy koskikarasta satoja kuvia, joissa lintu poseeraa kivellä tai jäänreunalla. Nyt piti yrittää keksiä jotain muuta.

Päädyin hyvin kevyeen kalustoon, jolla käsivarakuvaus olisi mahdollisimman helppoa ja nopeaa. Kosken keskivaiheilla näkyi melko usein lentäviä koskikaroja ja päätinkin yrittää lentokuvia. Kelvollista valoa riitti puolitoista tuntia ja sen aikana pääsin puolenkymmentä kertaa kokeilemaan lentokuvausta.

Pienet linnut lentävät rivakasti ja kuvien määrä jäi alle 50. Hieman heikko valaistus ja nopean suljinajan vaatimus pakottivat vähän turhan suuriin herkkyysasetuksiin, mutta löytyi kuvasaaliista sentään jotakin käyttökelpoista.

 

Kuusamo 24. helmikuuta, Juhtivaara, kello 8.00.

Osa porukasta ja kymmeniä kiloja kalustoa kulki kotkakojuille moottorikelkalla. Itse raahasin pisintä putkeani käsipelissä pitkin kelkkauraa. Onneksi matkaa oli vain muutamia satoja metrejä.

Tämän reviirin vanha maakotkapari lienee Suomen kuvaajaystävällisin. Kuvauspaikalle ei tarvitse mennä, tai sieltä poistua, yön pimeyden suojissa. Toisaalta mallit itse vaivautuvat paikalla yleensä vasta iltapäivällä.

Onneksi kuvauspaikan ruokinnoilla vierailee lukuisia hieman pienempiä siivekkäitä. Töihin päästiinkin heti, kun kalusto saatiin kojuihin viriteltyä. Itselläni oli käytössä kaksi kuvausaukkoa, joista ulos sojotti 800 millinen ja 200-400 millinen zoomi. Pitkä putki oli kiikun päällä ja zoomi hernepussin varassa.

Lähimmillään tiaiset tulivat pitkälle putkelle liiankin lähelle, tarkennusetäisyys ei riittänyt. Zoomi kuitenkin toimi ja kuvia syntyi tasaiseen tahtiin. Lapintiaisia paikalla kävi ainakin kaksi eri lintua. Tunnin päästä palokärki ilahdutti kuvaajia.

 

Kymmentä vaille yksi kotkat lehahtivat lähipuihin. Nyt täytyi malttaa pitää pää kylmänä: objektiiveja ei pidä tuolloin liikuttaa ennen kuin linnut laskeutuvat rauhassa haaskoille ja alkavat syödä.

Nämä kotkat ovat jo tottuneet paikan kojuihin ja kahdessa minuutissa koiras jo täytti kupuaan. Naaras antoi odotuttaa itseään melkein kymmenen minuuttia.

Muutaman minuutin pika-aterian jälkeen linnut siirtyivät pienen männyn latvaan. Samassa paikassa olen onnistunut kuvaamaan niiden parittelun kahdella edellisellä käyntikerralla. Nyt ei lempi kuitenkaan leiskunut vaan kotkat laskeutuivat pian uudelleen ruokailemaan, nyt perusteellisemmin.

Työpäivä päättyi kotkien siirtyessä yöpuulle noin kello 16.30. Meiltä se onnistui kotona vasta aamuyöllä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .