"Tämä on niin hyvä paikka, että täällä olisi vaikka yötä" – toimittaja ja kuvaaja ottivat selvää, missä Tikkakoskella kannattaa paikallisten mielestä käydä

Ajatus on tämä: Mennä Tikkakoskelle, napata paikalle osuva ihminen jututettavaksi ja kysyä, minne seuraavaksi?

K-kaupasta astelee mies, joka kantaa tyytyväisenä rasiaa. On laskiaistiistai ja rasiassa on kaksi kermapullaa.

Vuodesta 1975 Tikkakoskella asunut Perttu Mäntynen sanoo, että paikkakunta on parhaimmillaan kesällä. Silloin kannattaa suunnata Luonetjärvelle bongailemaan lintuja ja narraamaan kaloja.

– Mutta älkää menkö sinne nyt. Kastelette vain kenkänne, Mäntynen sanoo isällisesti.

Tovin tiukkaamisen jälkeen 74-vuotias Mäntynen keksii, että vanha asetehdas olisi oiva paikka visiitille. Sieltä löytyy liikuntasali ja salista vaimo, jonka hän heitti sinne juuri jumppaamaan.

Lähdemme siis vanhalle tehtaalle. Samassa rakennuksessa sijaitsevan pitopalvelun työntekijä avaa oven salille, josta löytyy puliseva joukko eläkeläisiä.

Alkamassa on seniorijumppa. 17-päistä ryhmää vetää Club Motivian 2011 perustanut Elisa Hyökyvaara. Komean korkeista ikkunoista virtaa valoa saliin, jossa hiki irtosi ennen punttien sijaan ammuslaatikoita nosteltaessa. Ryhmästä löytyy Mäntysen vaimokin, mutta jututamme 65-vuotiasta Leena Hirvosta. Hän kiittelee Tikkakosken liikuntamahdollisuuksia, mutta soimaa heikkoja bussiyhteyksiä ja pankittomuutta. Kirjastoakin on pienennetty, mutta onneksi sellainen sentään vielä on. Kudontaa harrastava Hirvonen ehdottaa seuraavaksi kohteeksi Kansalaisopiston kudontapiiriä.

– Siellä on hyvä porukka. Nuorin on 25-vuotias ja vanhimmat eläkeläisiä.

Kun toimittaja ja valokuvaaja jatkavat matkaansa, stereoista soi Tapio Rautavaaran Juokse sinä humma ja tikkakoskelaiset tekevät vatsalihasliikkeitä. Vessan oven julisteessa kissanpentu rukoilee, että ”jos et voi tehdä minusta laihaa, tee edes kavereistani lihavia”.

Jos mukavaa paikkaa etsitte, niin tännehän sitä kannattaa tulla. Tämä on niin hyvä paikka, että täällä olisi vaikka yötä.

Näin sanoo 89-vuotias Kerttu Heikkilä eli kudontapiirin ikäpresidentti. Hän sitoo Seija Viinasen kanssa kangaspuihin polkusimia. Omat polvet eivät enää taivu lattiatasoon, mutta 63-vuotiaalta Viinaselta homma käy helposti.

Heikkilä veistelee, että minnehän se toimittaja häntä koittaa viedä. Hautuumaalleko? Heikkilä vaikuttaa siltä, että vireytensä takia hänet voisi viedä pikemminkin takaisin työelämään.

15-päisessä kutojapiirissä syntyy mattoja, poppanoita, pyyhkeitä, pöytäliinoja ja ponchoja. Anita Lehmosella on työn alla koiranalusmatto. Siihen tulee sydämen- ja käpälänkuvia.

Naiset antavat seuraavaksi kohteeksi 1957 rakennetun kivikirkon.

 

 

Kirkon pihalla on hiljaista, mutta sisällä kilisevät astiat ja puhe sorisee. Paikalla on nelisenkymmentä ihmistä. Monen iän voi laskea yhden käden sormilla.

Varhaiskasvatuksenohjaaja Eija Simpanen kertoo, että kirkon perhetapahtumissa käy hyvin väkeä. Tapahtuma alkoi ulkoilulla ja pienellä perhekirkolla. Nyt punaposkisten osallistujien nenän alla höyryävät hernekeittolautaset.

– Tikkakoski on rauhallinen paikka, jossa on paljon tekemistä ja hyvät ulkoilumahdollisuudet, lastensa kanssa tapahtumaan tullut 34-vuotias Maiju Niemi sanoo.

Hän ja 30-vuotias Nina Salmela tietävät kyllä mikä olisi se paras vierailupaikka Tikkakoskella. Sotkun ovet eivät kuitenkaan aukene enää ulkopuolisille, joten munkit menevät sivu suun. On keksittävä jotain muuta. Naiset ehdottavat 2017 valmistunutta ulkoliikuntapuistoa, vaikka arvelevat sen olevan autio näin talvella.

Jäähallin pihassa on hiljaista. Kentät ovat lumen peitossa. Joku kehui aikaisemmin Tikkakosken latuja Keski-Suomen parhaiksi, joten päätetään lähteä bongaamaan hiihtäjiä.

Riitta Peuranen on lähdössä 8,5 kilometriä pitkälle Kaposenmäen lenkille. Palokkalainen Peuranen hiihtää 2–3 kertaa viikossa. Kilometrejä hän ei kuitenkaan laske.

– Minä en ole suorittamassa vaan nauttimassa kelistä ja luonnosta, hän sanoo hymyillen.

Peuranen ehdottaa visiittiä Ilmavoimamuseoon. Toimittajasta on yllättävää, että tämä ehdotus tuli vasta nyt. Sinne siis.

 

 

Ilmavoimamuseon kävijämäärä oli viime vuonna 20 996. Luku on jotakuinkin sama vuodesta toiseen. Viime kesän juhlalentonäytös näkyi vain ulkomaalaisten kävijöiden määrässä.

Museon johtaja Kai Mecklin sanoo Ilmavoimamuseon olevan siinä mielessä poikkeava museo, että lapset lähtevät sieltä itkien pois.

– Yleensä lapset saa museoon vain väkisin, mutta täällä on niin paljon tehtävää, että lapset eivät tahdo lähteä pois.

Museoon tupsahtava miespoppoo kutsuu itseään leikkimielisesti Sysmän kermaksi. Reserviupseerien joukko kehuu museota hyvin toteutetuksi ja siistiksi. He ovat varanneet museovisiitille koko päivän, koska ”nähtävää on niin paljon”.

– Meillä ei ole muita suunnitelmia, joten ei osata vinkata teille seuraavaa paikkaakaan, Tapio Alanko pahoittelee.

Toimittaja ja kuvaaja päättävät siis reportaasin tähän ja toteavat yllättyneinä, että alkuperäisoletukset lentokenttä- ja varuskuntavisiiteistä eivät siis toteutuneetkaan.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .