Tämä sininen pullo on kulkenut Helena Niemeläisen mukana lapsuudesta saakka – Mutta mikä se oikein on?

Sininen pullo on pieni, se mahtuu hyvin hyppysiin. Se on jyväskyläläisen Helena Niemeläisen, 84, rakkain esine.

– Se on kauimmin mukanani kulkenut esine. Ei rahallisesti arvokas, mutta siinä kiehtoi väri. Sota-aika, joka ei koskaan lähde iholta, on syy tuohon aarteenani pitämääni esineeseen.

Kotirintamalla lapsetkin joutuivat ahkeroimaan. Kotitöiden lisäksi koululaiset tekivät työtä isänmaan hyväksi minkä osasivat. He muun muassa keräsivät uusiokäyttöön kaikkea mahdollista: luita, kumia, lumppuja, käpyjä, pihkaa – ja lasia.

– Naapurin puolelle, ison kiven juurelle, oli tuotu paljon poistettuja talousesineitä ja pulloja. Sain luvan kantaa ne kotiin. Kaikkien pullojen, tavaroiden ja lasipurkkien joukosta erottui yksi pieni pullo. Se oli mielestäni puhdas. Muut olivat likaisia, joidenkin sisällä oli jopa muurahaisia.

Niemeläisen äiti puhdisti pullot ennen keräilyyn viemistä keittämällä niitä ensin tuhkalipeässä ja sitten pesemällä. Pieni sininen pullo ei ollut joukossa.

– En näyttänyt sitä kenellekään. Piilotin sen jonnekin, en muista minne. Olin silloin yhdeksän–kymmenen vanha. Pullo pysyi piilossa vuosikaudet. Äidin kuoltua se tuli jotenkin esille. Lähtiessäni naapurikunnan koululle työhön otin pullon mukaani. Siellä se oli ainoa arvoesine ja näkyvällä paikalla ikkunalaudalla.

Niemeläinen työskenteli koulun keittäjänä. Työtä oli enemmän kuin jaksoi tehdä, sillä kouluruuan valmistamisen lisäksi toimenkuvaan kuului siivous, luokkien lämmitys ja lumityöt.

– Serkkuni ehdottivat lähtöä Helsinkiin, jossa virkamiesperheissä maksettiin jopa puolta enemmän palkkaa kuin silloisessa paikassani, eivätkä työpäivät olleet niin raskaita. Ennen lähtöä annoin pullon muistoksi eräälle ystävälleni. Sovimme, että hän saa pullon ikiomaksi, jos menee naimisiin ennen minua.

Kului vuosikymmeniä, ja koko pullo unohtui. Sitten ystävä halusi antaa sen takaisin. Hänellä ei ollut siihen sellaista tunnearvoa kuin Niemeläisellä.

– Otin ilomielin aarteeni takaisin ja sen jälkeen se on kulkenut mukanani.

Niemeläinen on miettinyt pullon käyttötarkoitusta. Kukaan ei ole sitä osannut kertoa, eivät varmaksi edes Antiikkia, antiikkia -ohjelman asiantuntijat.

– Joku arveli sen kuuluneen kahden pullon partavesisettiin, joiden alla on ollut lasialusta. Se on mahdollista, naapurissa oli aikuisia miehiä. He olivat oleilleet kaupunkipaikoissa ja matkustelleet. Olisi mielenkiintoista saada selville mihin tarkoitukseen pullo on valmistettu. Mutta näinkin se on arvokas muisto ajasta, joka oli täynnä työtä ja surua, mutta myös lämmintä yhteenkuuluvaisuutta ja naapuruutta.

Jos tiedät, mikä pullo on kyseessä, lähetä sähköpostia osoitteeseen tanaan@keskisuomalainen.fi

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .