Taiteilija Anja Santalan, 82, viimeisessä näyttelyssä eletään ihanaa elämää

Santala kertoo tauluistaan Kylätalo Keltinmäen keitaalla keskiviikkona 27. helmikuuta.

Taiteilija Anja Santala-Rosala, taiteilijanimeltään pelkkä Santala, ei aio enää pitää näyttelyitä. Se viimeinen on parhaillaan ripustettuna kylätalo Keltinmäen keitaalla.

– Tässä ovat jämät seiniltäni, 82-vuotias Santala sanoo.

Elämänvimmaa ja -iloa ei taiteilijalta puutu, joten ehkä viimeisen näyttelyn jälkeen tulee uusi viimeinen. Varmuuden vuoksi Santalan taiteen ystävien kannattaa vierailla Keltinmäessä. Paras päivä on 27. helmikuuta, jolloin Santala on paikalla kertomassa taiteestaan.

Samana päivänä on muutakin kulttuuriohjelmaa Keltinmäessä ja Huhtasuon kylätoimistolla, ja linkki numero 12:lla pääsee matkustamaan tapahtumasta toiseen.

Keitaan seinillä on esillä kahdeksantoista taulua, joista monella on yhtymäkohta Santalan elämään. Kuten teoksessa Kullan huuhdontaa: siinä pariskunta on saunassa ja vaimo pesee miehen hiuksia. He saattaisivat olla Anja ja hänen toinen miehensä Reino, jotka elivät yhdessä 31 onnellista vuotta ennen kuin Reino menehtyi 2014 pitkään sairastettuaan.

– Reino sanoi aina selkääni pestessä että nyt huuhdotaan kultaa.

Santala toimi miehensä omaishoitajana. Kun terveyttä vielä oli, viettivät he ihania aikoja kesämökillään Hangasjärven rannalla Pohjois-Korpilahdella. Sieltä on saunataulukin saanut inspiraationsa.

Pariskuntaonnea näkyy monessa muussakin taulussa. Tuossa puhdistetaan sienisaalista suut naurussa ja päät yhdessä. Näkyy tulleen korillinen täydellisiä herkkutatteja. Sieniaihe on myös toisessa taulussa Ooh mikä sienipaikka, jossa kolme sukupolvea on löytänyt mahdottoman hyvän sienipaikan.

Ei ole vaikea arvata, että Santala on sienestyksen rakastaja. Iän myötä huonontunut liikkuminen ja tekonivelet polvissa eivät ole harrastusta estäneet. Konstit on monet.

– Käyn Sippulanniemessä sienessä senioriskootterillani. Ajan sillä pururataa pitkin hyville paikoille. Sitten sidon kävelysauvan narulla toiseen ranteeseen ja otan kopan toiseen käteen. Sammalikossa on hyvä kävellä sauvan kanssa. Jos en sitoisi sitä kiinni narulla, metsäänhän se unohtuisi.

Paras apuväline olisi tietenkin vintturi, jolla sienestäjän saisi vaivattomasti ylös mättäiltä.

 

Santala on syntyisin Hausjärveltä Etelä-Hämeestä.

– Kaikki menivät Hausjärveltä Helsinkiin, niin minäkin.

Ensin Santala opiskeli modistiksi ja myöhemmin kävi kauppakoulua. Tie toi Jyväskylään, jossa hän työskenteli postivirkailijana eläkkeelle jäämiseensä saakka.

Taiteilijana Santala on itseoppinut. Naivistinen tyyli löytyi kukkien ja maisemien maalaamisen jälkeen melko pian, ja tuntui heti omalta.

Santalasta olisi voinut tulla täysipäiväinen taiteilija nuorena, jos hän eräässä tilanteessa olisi vastannut toisin.

– Olin käynyt taideteollisen korkeakoulun koekurssin ja pyrkinyt sen jälkeen sinne opiskelijaksi. Katsoin ilmoitustaululta, ettei nimeni ollut hyväksyttyjen joukossa. Samassa paikalle tuli kesäkurssin opettaja Kaj Franck, joka opetti myös taideteollisessa. Kun hän kuuli etten ollut päässyt hän sanoi, että voisi ottaa minut yksityisoppilaakseen. En tarttunut ehdotukseen.

Elämänsä aikana Santala on maalannut yli 1 300 taulua ja somistanut 1 250 rintamaveteraanien hyväksi myytyä katuharjaa. Ehkä siinä on kylliksi yhdelle naiselle. Elämässä on muutakin, kuten vesijumppa ja ystävät. Heitä Santala tapaa oikeasti ja virtuaalisesti.

– Minulla on Facebookissa kauheasti kivoja kavereita! Facebook vie paljon aikaa, mutta pitää virkeänä, Santala sanoo.

Anja Santala kertoo taiteestaan kylätalo Keltinmäen keitaalla (Silokkaantie 11) 27.2. kello 11 Kulttuurikyyti-tapahtumassa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .