Teräsbetoni ja Elias Viljanen & Evil Spirit 6.12.2005

Sen jälkeen kun yhdysvaltalainen metalliyhtye Manowar vuonna 1982 debytoi levyllään Battle Hymns, nousi se pian mielikuvituksellisista fantasiataisteluista kertoilevaksi sankarimetallin mielipidejohtajaksi. Teräsbetonilla, jonka sanotaan olevan velkaa Manowarin ylidramaattiselle tyylille, on viitekehyksenä sen sijaan oma Metallivaltionsa, joka ei oikeastaan poikkea perin juurin suomalaisista pohjavirtauksista.

Itsenäisyyspäivälle ei olisi voinut osuvampaa kiinnitystä Tanssisaliin saada.

Suomalaisen kansalliseepoksen kerrotaan olevan Kalevala, mutta kun katsotaan suomalaisuuden juhlan vuosittaista sisältöä, maan historian veriselle alttarille uhrataan jokainen kerta muuan Hietanen, Lehto ja Koskela. Vuosi vuodelta Karjala jää rajan taakse. Tuntemattoman sotilaan kansallinen selviämistaistelu on kansakunnan kuvastossa korvannut Lönnrotin koostamat runokuvaelmat.

Teräsbetonin ylitsevyöryvä soturiromantiikka on kätevä yhdistelmä virallista ja varsinaista kansallista eetosta, Kalevalaa ja Tuntematonta sotilasta. Yhtyeen metallieepoksissa miekoin ja kilvin varustetut soturijoukot hyökkäävät ja puolustavat yhtenä rintamana, veljeyden, kunnian ja vapauden hymnien soidessa kallioilla.

Tästä joko pitää tai ei, kylmäksi Teräsbetonin tyyli tuskin jättää. Yhtye on ällistyttävän kornin esityksen ja erinomaisen patetian taitavaa rajankäyntiä. Tämä jako ratkaistiin yleisössä yksimielisesti: keikka oli yksi tämän vuoden elävimmistä ja onnistuneimmista Lutakossa. Tunnelma oli melkeinpä pelottavan yhtenäinen ja tiivis. Teräsbetonin vakava hauskuus upposi yleisöön. "Nyrkkinne olkoon aseenne ja vatsanne teidän kilpenne" julisti paidaton laulaja-basisti Jarkko Ahola, ja yleisö mylvi naurua ja nosti kättä ilmaan.

Esitys oli hyväntuulinen, mutta vakavasti otettava. Aholan voimakas falsetti oli pettämätön ja komea: se sai muutaman epätodennäköisemmankin kappaleen sykkimään lavalla. Yhtye soitti jäntevästi, joskin taitavaan Joe Satriani -tyyliseen lämmittelykokoonpanoon Elias Viljaseen & Evil Spiritiin nähden ilman suurempia yllätyksiä. Yhden levyn arsenaali oli rajoitettu, mutta se alleviivasi sitä tosiasiaa, että Teräsbetoni on saanut jo esikoislevylleen kunnioitettavan määrän toimivaa musiikkia. Eräänä merkkinä onnistumisesta on myös se, että yleisö osasi laulaa näistä kappaleista ison osan.

Siten yhtyeen hitti Taivas lyö tulta sai haastajan esmerkiksi Orjattaresta. Vaikka komea Metallitotuus alleviivasi yhtyeen soturikoodia eli kunniaa, veljeyttä ja totuutta, Älä kerro meille palautti mieliin, että kyse on lopulta musiikista, metallista, jonka erään tyylilajin Teräsbetoni jalostaa lähelle täydellisyyttä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.