The Bellrays 4.11.2006

Ahkerasti keikkaileva yhdysvaltalaisyhtye The Bellrays on vieraillut Suomessa useaan otteeseen. Edellisen kerran kesällä maassamme vieraillut bändi saatiin nyt keikalle myös Tanssisali Lutakkoon. Tämä on hatunnoston arvoinen kulttuuriteko kaupunkimme rockpyhätön väeltä.

Kaliforniassa 1990- luvun alkupuolella perustettu The Bellrays on onnistunut luomaan varsin omaperäisen keitoksen yhdistelemällä erilaisia musiikillisia vaikutteita. Päällimmäisinä nelikon hengentuotteissa kuuluvat kovaääninen kitararock ja musta soul.

Yhtyeen soul`n`rock onnistui houkuttelemaan lauantaina Lutakkoon kiitettävän määrän ihmisiä. Noin kolmesataa maksanutta pääsi todistamaan mainiota keikkaa.

Illan aloittanut helsinkiläisyhtye Shake aloitti settinsä jo ennen yhtätoista. Kosketinsoittajalla vahvistettu yhtye jaksoi kiinnostaa muutaman kappaleen ajan. Mielenkiinto oli kuitenkin nopeasti mennyt ja bändin melodinen rock alkoi tuntua pakkopullalta.

Puolenyön aikaan lavalle noussut The Bellrays ei jättänyt epäilykselle sijaa. Nelikko tempasi yleisön välittömästi mukaansa avausbiisi Sister Disasterilla. Heti perään soitettu Pay The Cobra heitti lisää bensaa liekkeihin. Ankaran vyörytyksen vastapainoksi nelikko tarjoili puhtaampaa soulia.

Tuoreen Have A Little Faith- albumin ässäbiisit Third Time`s The Charm ja Tell The Lie kulkivat hienosti livenä. Uuden levyn rajumpaa puolta taas esittelivät Change The World ja Detroit Breakdown.

Loppukeikka oli omistettu vanhemmille biiseille. Zero P.M. mateli eteenpäin rauhalliseen tahtiin kun taas Testify soitettiin hurjalla tempolla. Varsinaisen keikan lopettanut Revolution Get Down jätti villiintyneen yleisön huutamaan lisää.

Ensimmäisenä ylimääräisenä kuultu Fire On The Moon pisti jo valmiiksi hikiset ihmiset uudelleen liikkeelle. Villisti tempoileva Too Many Houses in Here puristi yleisöstä loputkin mehut. Encorejen aikana rumpali Craig Waters väläytti taitojaan soittamalla rumpusoolon John Bonhamin tapaan käsillään.

Hurjista keikoista tunnettu The Bellrays ei todellakaan pettänyt odotuksia. Yhtyeen karismaattinen keulakuva Lisa Kekaula piti huolen siitä, ettei tunnelma päässyt lauantaina laskemaan.

Kekaulan saarnaavat välispiikit tekivät yleisölle selväksi sen, että The Bellraysin keikalle ei tulla seisomaan kädet taskussa. Laulajana Kekaula on vertaansa vailla, eikä hän todellakaan säästellyt lahjaansa lauantaina. Vertaukset itse Aretha Frankliniin eivät ole missään tapauksessa tuulesta temmattuja.

The Bellrays on malliesimerkki dynamiikantajuisesta livebändistä. Nelikon soitto liikkuu ääripäästä toiseen nyansseja säästelemättä. Toisin kuin monet tusinabändit, yhtye pystyi pitämään yleisön mielenkiinnon yllä koko puolitoistatuntisen ajan.

Lavalla The Bellrays pelasi täydellisesti yhteen. Nelikko osoitti miten upeaan lopputulokseen pienellä kokoonpanolla voidaan parhaimmillaan päästä. Watersin ja basisti Robert Vennumin muodostama rytmiryhmä luo tiukan pohjan yhtyeelle. Kitaristi Tony Fate osoittautui huomattavasti keskiverto- rockkitaristia mielenkiintoisammaksi soittajaksi. Fate yhdistelee soitossaan surutta mitä erilaisimpia vaikutteita. Paketin kruunaa jumalaisella äänellä varustettu Kekaula.

The Bellrays on ymmärtänyt jotakin oleellista rock`n`rollista. Bändin alkukantainen soitto on täynnä fiilistä ja siitähän hommassa on nimenomaan kysymys. Parempaa livebändiä saa etsiä kauan.