The Rasmus 27.4.2001

Suomen virallisen albumi- ja singlelistan kärkeen neljännen kokopitkän albuminsa Into myötä ponnahtanut The Rasmus esiintyi perjantaina Lutakossa. Taas kerran suosionsa huipulla keikkuva yhtye soitti lyhyeksi jääneen ja rutinoituneen keikan. Nelikko jätti yleisön nälkäiseksi vain ja ainoastaan ilmeisimmät hitit sisältävällä setillä.

Kasvavassa määrin suoraviivaisempaan materiaalin pariin liikkuva bändi tapaili voimasointuja aivan miellyttävästi. Perjantain konsertissa ei yhtyeen lavapreesens ollut niinkään onnistuneen kokonaisuuden takana kuin idioottivarmat kappaleet. The Rasmuksen virkeän svengaavat voimapop-balladit toimivat lähes tilanteesta riippumatta.

Yhä varmaotteisemmaksi käyvä soittimien hallinta kuului The Rasmuksen soinnissa. Kitaristi Pauli teki kuusikielisensä varressa miehen työn. Hän onnistui puikkelehtimaan kiitettävästi taajaan vaihtelevien osioiden tiheikössä. Uusi rumpali Aki näytti taitonsa vimmatulla ja erottuvalla kapuloinnilla. Taustanauhojen käyttö mm. kappaleessa Liquid oli dogmaattisesti elävän musiikin nimeen vannovalle pienoinen pettymys, mutta olosuhteet huomioiden valinnanvaraa oli niukalti. Ylimääräisen kitaran mukaan tuominen olisi saattanut auttaa asiaa.

Kolmen soittimen peruskokoonpanostakin saa irti paljon ääntä. Illan settilista taittuikin varsin mukavalla äänenpaineella, jopa siinä määrin että Laurin ääni uupui paikoitellen jyhekän äänimatonalle.

Hienot kappaleet Bullet, Heartbreaker, Playboys ja Someone Else soivat omalla painollaan.Sokerina pohjalla kuultiin vielä F-F-F-Falling. Perjantai-illan soundi oli kokonaisuudessaan oikein miehekäs ja rockahtava.

The Rasmus on kulkenut pitkän matkan alkuaikojen haparoivasta ja epävarmasta soinnista. Nykyisellään orkesteri kuulostaa huomattavasti varteenotettavammalta levyillään, ja etenkin live-esityksissä.

The Rasmus seisoo yhä selkeämmin omilla jaloillaan. Yhtyeen potentiaali suurten tähtien joukkoon alkaa näkyä. Tulevaisuus näyttää kuinka tätä voimavaraa osataan hyödyntää.