Tiesitkö, että tällainenkin ammatti on ollut olemassa? – Keilannostajien työt loppuivat Jyväskylässä vuonna 1970

Radan päässä ei enää tarvittu vikkeliä käsiä, kun automatisaatio saapui. Auli Lehtonen ja Heikki Tiainen muistelevat nuoruutensa työtä lämmöllä.

Oheisessa kuvassa ystävyyskaupungit Jyväskylä ja Eskilstuna mittelevät paremmuudestaan Jyväskylän ylioppilastalon keilahallissa 1960-luvun lopussa.

Radan päässä näkyy jotakin, joka lajista on sittemmin kadonnut: keilannostajat. Tilalle on tullut robotiikka.

Keilojen nostaminen oli mukavaa työtä, Auli Lehtonen ja Heikki Tiainen kertovat. He molemmat tekivät sitä hommaa 60-luvun alussa Jyväskylän ensimmäisessä keilahallissa Cygnaeuksenkadulla.

– Keilat piti saada pystyyn niin nopeasti kuin kykeni ja jos oli tarpeeksi hyvä, pääsi nostamaan kilpailuihinkin ja sai vähän enemmän palkkaa. Kolme varttia aina nostettiin ja viisitoista minuuttia huilattiin, Lehtonen muistaa.

Tunnelma imaisi mukaansa etenkin kilpailuissa. Keilannostaja jännitti heittäjien mukana.

– Se oli hyvä yhteisö, Tiainen muistaa.

Nostaminen alkoi siitä, että radan pään alta painettiin poljin pohjaan. Tällöin radasta ponnahtivat ylös pari–kolme senttiä korkeat tapit, joihin keilat oli helppo osuttaa oikeille sijoilleen. Keilojen pohjissa kun oli reiät.

– Keiloja ei tarvinnut heittää kuin vähän sinne päin, niin ne menivät paikoilleen. Kun patteri oli pystyssä, vapautettiin poljin ja piikit tippuivat alas, Lehtonen selvittää.

Pallo palautettiin laskemalla se kouruun alamäkeen.

Kaadetut keilat putosivat radan taakse matalaan monttuun. Jos keilaajan ensimmäinen heitto ei tuonut täyskaatoa, usein jo ennen jälkimmäistä yritystä keilannostaja kipaisi valmistelemassa tulevaa.

– Jos yhteen nurkkaan oli jäänyt keila pystyyn, vedettiin ne muut siellä montussa toiseen laitaan, jotta ne eivät olisi vahingossakaan pompanneet radalle, Tiainen kertoo.

Valmisteleminen liittyi myös siihen, että nostaminen sujuisi mahdollisimman nopeasti. Sähäkkyys oli keilannostajalle kunnia-asia.

– Joskus olin vähän hölmönrohkea ja otin pallon suoraan syliin, Lehtonen kertoo.

Heiton ajaksi keilannostajalla oli mahdollisuus mennä suojaan. Silti jalat olivat toisinaan mustelmilla.

– Kun pallo tuli suoraan keskelle ykköstä, sehän lähti kuin raketti, Lehtonen kertoo.

Vakiokeilaajat tulivat tutuiksi. Lehtonen ja Tiainen kertovat, että kun radan päähän asteli Yrjö Salminen, Cygnaeuksenkadun hallinhoitajan mies, keilannostajat tiesivät varautua sen mukaisesti.

– Kun kaksimetrinen, riski mies heitti sen aikaisella raskaalla pallolla niin kovaa kuin kropasta lähti, silloin keilat kyllä lentelivät.

Keilannostajat olivat enimmäkseen koululaisia ja opiskelijoita, jotka hankkivat työstä pientä taskurahaa. Joku kenties kutsui sitä osa-aikatyöksi, mutta varsinainen ammatti se ei Lehtosen ja Tiaisen tietojen mukaan ollut kenellekään.

Lehtonen pelasi Kirissä pesäpallon mestaruussarjaa ja otti työn myös hyvänä talvitreeninä.

– Illassa tuli nostetuksi painoja aikamoinen kilomäärä.

Keilojen nostaminen innosti monet keilaamaan itsekin. Niin kävi myös Lehtoselle. Keilavuoronsa pystyi kuittaamaan kätevästi työllä.

– En varmaan kantanut hallista yhtään penniä ulos.

Pari vuotta keiloja nosteltuaan Lehtonen siirtyi pelkästään keilaamaan. Hän harrastaa lajia edelleen.

Tiainen ylsi koripallossa maajoukkuetasolle ja keilaamiseen tuli vuosien tauko. Lopulta hän löysi keilahalliin takaisin.

Vuonna 1970 keilannostajilta loppuivat työt Jyväskylässä, kun Ylioppilastalon keilahalliin hankittiin automaattiset keilojenpystytyskoneet. Muutos oli osa laajempaa ilmiötä: kone korvaa ihmiskäsiä. On ennustettu, että tahti on edelleen kiihtymässä.

Auli Lehtonen muistaa, että automatisaatio herätti keilahallissa aluksi ristiriitaisia tunteita.

– Jonkin verran tuli marinaa, sillä keilannostajat olivat olleet nopeampia kuin kone. Kesti jonkin aikaa, että omaa heittovuoroa opittiin odottamaan rauhassa.

 

Automaattiseen pistelaskuun Jyväskylässä siirryttiin vuosituhannen vaihteessa.

No, oliko ennen paremmin?

– Parempaan suuntaan on menty, Heikki Tiainen summaa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .