Top5-tärpit Korpilahdelle: Liki koko ikänsä paikkakunnalla asuneen Markku Lahden, 65, rakkaus pysyy

Viime syksynä eläkkeelle jäänyt rehtori totuttelee vähemmän hektiseen elämään.

Kotiseutuneuvos Markku Lahti, 65, on eläkeläisenä vasta untuvikko, mutta pystyy jo antamaan hyvän neuvon työelämässä viimeisiä vuosiaan viettäville ja eläkepäiviään odottaville.

– Älkää laskeko, älkää hohhailko, se tulee, ja tulette yllättymään. Työstä pitää yrittää nauttia kun sitä vielä on, jos terveyttä riittää.

Lahden viralliset eläkepäivät koittivat tämän vuoden tammikuussa, mutta työnsä Korpilahden Yhtenäiskoulun rehtorina hän jätti jo lokakuun alussa.

– Työstä pois jääminen on iso muutos, johon kannattaa varautua. Koulutyössä kohtaa päivittäin paljon väkeä ja kun eläkkeelle siirrytään, muutos on iso, Lahti sanoo.

Ensi askeleensa eläkeläisenä Markku Lahti on ottanut rauhallisesti. Uutta elämään on tuonut mahdollisuus olla enemmän lastenlasten kanssa ja liikuntaharrastuksen lisääntyminen. Rehtorin työ oli paljolti istumista, ja se ei ole ihmiselle terveellistä. Koripallo sen sijaan on, ja sille Lahdella on nyt aikaa pari kertaa viikossa.

– Ikämiesporukkamme pelaa harrastusmielessä mutta tosissaan.

Korpilahdella paria vuotta lukuun ottamatta koko ikänsä asunut Lahti on tunnettu kotiseututyöstään, ja siinä riittää tekemistä myös tulevaisuudessa. Vanhan Korpilahden Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajana hän on jo toista kertaa. Ensin sääntöjen sallimat kymmenen vuotta ja muutaman sapattivuoden jälkeen alkoi uusi kausi.

Korpilahti on Lahdelle rakas paikka. Tunteisiin ei vaikuttanut pienentävästi suururakka, Vanhan Korpilahden historian kirjoittaminen. Vuonna 1994 julkaistu teos käsittelee Korpilahden, Muuramen ja Säynätsalon yhteisaikaa emäseurakunnan synnystä 1861 kuntien itsenäistymiseen. Kirjatoimikunnan puheenjohtajana oli Jyväskylän yliopiston Suomen historian professori ja historian laitoksen esimies, Korpilahdella asuva Mauno Jokipii. Hän oli aikoinaan myös Lahden opettajana yliopistossa. Jokipii oli tarkka ja vaativa: jos asian tarkistaminen vaati käyntiä Sotaarkistossa Helsingissä, hän määräsi Lahden hyppäämään aamulla junaan mieluummin kuin jättämään kohdan pois kirjasta.

– Kirjaa väännettiin kuin Iisakin kirkkoa. Tein sitä oman työn ohella kymmenen vuotta. Lapset olivat silloin pieniä, talon remontti käynnissä ja sosiaalinen elämämme vilkasta. Hyvä, että säilyi henki, Lahti muistelee.

Historian kirjoittamisesta jäi yli valtavasti materiaalia, johon Lahti aikoo tarttua jossain vaiheessa. Historioitsija Ari T. Mannisen on jo kirjoittanut kirjan Korpilahden vaiheista 1920–2008, joka on ajallisesti jatkoa Lahden kirjaan, joten toista osaa ei tarvita, mutta muuta hyötyä materiaalista voi olla. Ainakin kasat on saatava järjestykseen, Lahti suunnittelee.

Talo, jota Lahti kirjaa tehdessään remontoi, on nimeltään Wäinölä. Se seisoo mäellä keskellä kylää, mutta omassa rauhassaan, puolen hehtaarin puutarhatontilla. 160-vuotias Wäinölä sopii paremmin kuin hyvin kotiseutuneuvoksen kodiksi, sillä se on toisen kotiseutumiehen – tunnetun runoilijan ja opettajan Martti Korpilahden syntymäkoti.

Tuula ja Markku Lahti ostivat talon niinikään opettajan ja kotiseutumiehen Jussi Punamäen perikunnalta 1987. Vuosia aiemmin vielä lähellä kerrostalossa asunut nuoripari oli katsellut taloa: se näytti suorastaan sadunhohtoiselta.

– Ei olisi kuuna päivänä uskonut, että asumme siellä joskus.

Kun Lahti kirjoitti Korpilahden koululaitoksen satavuotishistoriikkia, hän kävi haastattelemassa Punamäkeä.

– Muistan ikäni, kun astuin pariovista sisään ja katsoin saliin, jossa kaikki oli peräisin 1920–30-luvulta. Ilmassa oli historian havinaa.

Erikoinen tunne johti siihen, että Lahden perhe muutti samaiseen taloon muutamaa vuotta myöhemmin.

– Juuri huomasimme, että yli 30 vuotta olemme olleet tässä. Mihin se aika on mennyt?

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .