Ufomaisille värivaloille löytyi yllättävä selitys – katso kyyjärveläisen Antero Ohrasen hienot kuvat taivaan valoilmiöistä

Kyyjärveläisen valokuvaajan Antero Ohrasen, 65, ei tarvitse lähteä kauas kokeakseen hienoja hetkiä kameransa kanssa. Huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna hän pääsi ikuistamaan kotikylällään hyvin erikoisen valoilmiön pimeässä yössä.

– Revontulet olivat himmenemässä, joten olin jo lopettelemassa kuvaamista. Kello oli puoli kaksi, kun näin luoteisella taivaalla ihmeellisiä värejä. Ensin tuli vaaleansininen läikkä, sitten neljä kellertävää pistettä ja lopuksi vielä violettia väriä. Tuli outo olo, kun olin siinä yksin ja tiesin, etteivät tällaiset värit kuulu luontoon, Ohranen muistelee.

Seuraavana päivänä oudot valot saivat selityksen. Ohranen luki verkosta, että Andøyan avaruuskeskuksessa Pohjois-Norjassa oli samaan aikaan tehty revontulien tutkimukseen liittynyt rakettikoe.

– Sieltä ammuttiin jotakin jauhetta ilmakehään, ja minä satuin näkemään sen täällä Kyyjärven Saunakylällä, Ohranen ihmettelee.

Taivaan valoilmiöt ovat Ohraselle mieluisimpia kuvauskohteita. Hän seuraa tarkasti revontuliennusteita ja asettuu niiden perusteella kameroineen tähyilemään taivasta. Kotipiha on siihen oivallinen paikka.

– Täällä ei ole paljon valosaastetta. Muutama vuosi sitten tuohon parin kilometrin päähän laitettiin katuvalot, mutta onneksi ne sammuvat kello 23. Linnunrata näkyy tähän hyvin, kun on hämärää. Sitä kuvatessa tuntee itsensä pieneksi, Ohranen sanoo.

Joskus Ohrasta melkein harmittaa muiden puolesta, kun hän katselee itsekseen oikein komeita revontulia. Monet keskisuomalaiset luulevat, että voimakkaita revontulia voi nähdä vain Lapissa.

Revontulia kuvatessaan Ohranen asettaa kameran jalustalle, säätää asetukset herkimmilleen ja käyttää laajakulmalinssiä sekä puolen minuutin valotusaikaa. Siten kuviin tallentuu jopa sellaisia värisävyjä, joita paljain silmin ei erota.

Taivaalla riittää kuvattavaa myös valoisaan aikaan. Ohranen on ikuistanut moniin kuviinsa auringon haloja sekä erikoisia pilviä.

Ylöspäin Ohranen katsoo elämässään muutenkin. Hän on aktiivinen Kyyjärven vapaaseurakunnassa ja esittää kitaroineen monissa tilaisuuksissa hengellistä musiikkia.

– Ajattelen, että luontokuvaus on vajavaista Jumalan luomistyön jäljentämistä, Ohranen sanoo.

Parina viime talvena Ohranen on järjestänyt kotinsa lähelle peuroille kauratarjoilun. Toisinaan valkohäntäpeurat tulevat niin lähelle taloa, että hän kuvaa niitä makuuhuoneensa ikkunasta. Ohranen on myös piilottanut ruokintapaikan viereen kameran, jonka voi laukaista etänä.

– Ruokintapaikasta on hyötyä sekä minulle että peuroille. Enemmän varmaan peuroille, Ohranen tuumii.

Nuorempana Ohranen vietti paljon aikaa piilokojussaan kuvaten lintuja. Nykyisin hän kuvaa mieluusti maisemia kotiseudullaan ja matkoillaan esimerkiksi Pohjois-Norjan Lofooteilla.

Valokuvaajana Ohranen on itseoppinut. Aluksi hän innostui kaitafilmikuvauksesta. Ensimmäisen järjestelmäkameransa hän hankki vuonna 1978. Samana vuonna hän oli jo perustamassa Kyyjärven kameraseuraa, joka yhä kokoontuu kahden viikon välein.

– Nykyisin meitä aktiiveja on alta kymmenen. Katsomme kuvia yhdessä ja kerromme, mitä itse kukin on kuvannut, Ohranen kertoo.

Valokuvausharrastuksesta tuli Ohraselle myös työ. Hän on tehnyt muun muassa hää- ja hautajaiskuvauksia.

– On minulla studiokin, mutta siellä kuvaaminen tuntuu minusta liian ahdistavalta. Hääparejakin olen houkutellut ulos kuvattaviksi.

Nyt Ohranen on eläkeläinen. Hän jatkaa kuvaamista omaksi ilokseen – ja muidenkin. Ohranen sanoo olevansa huono markkinamies, mutta nykyisin paikallislehti Viispiikkinen julkaisee säännöllisesti hänen luontokuviaan. Hän myös jakaa otoksiaan Instagramissa.

– Uskon, että paras kuvani on vielä ottamatta.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .