Uivelo, joka ei ole ihan uivelo kuvauskohteena

Laukaa 20.4.

Lämmin mutta pilvinen sää.

Sulan äärimmäisellä reunalla torkkuu kaksi uiveloa. Lähestyminen onnistuisi vain avoimesti rantaa seuraillen, mikä todennäköisesto pelästyttäisi mallit siivilleen.

Upea uivelo on kiusallisen hankala kuvauskohde. Iso- ja tukkakoskelo ovat sen lähisukulaisia ja sallivat kuvaamisen melko vaivatta, mutta uivelo on toista maata. Sitä ei parane turhaan säikytellä tai kuvat jäävät kokonaan ottamatta.

Pitää vain odottaa...

Puolen tunnin päästä sulaan laskeutuu lisää uiveloita. Koiras ja neljä naarasta. Tämä havahduttaa torkkujat. Koiras nousee siivilleen ja tulee tarkistamaan uusien tulokkaiden aikeet. Se lentää melko läheltä autoani ja saan muutamia kauan kaipaamiani lentokuvia.

Yksin jäänyt naaras lähtee hitaasti uimaan sulhonsa perään. Se tulee melko mukavasti kohti autoa, joka on seisonut paikallaan jo tovin, eikä siten vaikuta mitenkään uhkaavalta. Rannan ruovikon reunassa on vielä jää ja sille naaras nousee tähystämään. Minuutin verran se tarkkailee ympäristöään ja lennähtää sitten koiraan seuraksi, joka vielä seurustelee tulokkaiden kanssa.

Linnut ovat pääosin pariutuneet ja tämä tehdään heti selväksi. Hetken uivelot muodostavat seitsemän linnun pienen parven, mutta ne ovat hieman turhan kaukana kunnon kuvia ajatellen. Lopulta koko joukko vetäytyy jäälle lepäämään – ja luonnollisesti sulan äärimmäiseen takanurkkaan.

 

Laukaa 21.4.

Aurinkoinen keskipäivä, sama sula kuin eilenkin.

Uivelot ovat pääosin yömuuttajia, joten jokainen päivä voi tuoda muutoksen edelliseen. Nyt paikalla on kaksi koirasta ja yksi naaras. Pariskunta ja kilpakosija torkkuvat taas sulan takareunassa.

En jää parkkiin vaan teen lenkin lähipelloille ja palaan myöhemmin asiaan. Tunnin päästä tilanne on ennallaan, mutta nyt otan paikan vielä osin jäisen kaislikon reunasta.

Hetken päästä pariton koiras nostaa päätään ja laskeutuu veteen. Pienen empimisen jälkeen se ottaa vakaasti suunnan kohti kaislikkoa.

 

Uiveloilla on tapana kalastella matalahkossa vedessä ja nyt lintu taitaa olla nälkäinen. Samassa koiras sukeltaa ja katoaa näkyvistä. Hetken päästä linnun pää pilkistää esiin sohjoisen jään seasta. Kamera raksuttaa.

Samassa lintu sukeltaa uudestaan. Seuraavaksi se pulpahtaa pintaan keskeltä kaislikkoa ahven suussaan. Muutamalla läiskäisyllä kala on tainnutettu ja käännetty oikein päin. Nopea nielaisu ja lounas katoaa linnun vatsaan.

Koiras tekee vielä muutaman sukelluksen, mutta en näe sillä uutta saalista. Pari kertaa se on melko lähellä autoani ja saan muutamia kohtalaisia kuvia.

Vartin päästä ilmeisen kylläinen saalistaja lipuu takaisn sulan takareunalle ruokaperäsille.

 

Laukaa 22.4.

Melko lämpimän päivän ilta, sama sula.

Lämpimät ilmat ovat kasvattaneet sulan moninkertaiseksi ja kaislikkokin on kokonaan sulanut.

Paikalla on kaksi uiveloparia. Nyt ne ovat toivottoman kaukana ja ilma väreilee lämpimässä säässä. Kuvaaminen ei tunnu oikein järkevältä.

Taisi tämän kevää uivelokuvaukset olla siinä. Kolme päivää ja kahdeksan tuntia, kuvia muutama sata. Joitakin ihan mukaviakin ruutuja, mutta ei mitää aivan huikeaa.

No, ensi vuonna uudestaan.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .