Vaihtoehtorockilla transsin partaalle

ROCK

PRIMAL SCREAM

Turun Ruisrockissa 5.7.2008

Skotlannissa 1980-luvun alkupuoliskolla perustettu Primal Scream pokkasi vähän aikaa sitten arvostetun brittiläisen musiikkilehden NME:n palkinnon, jossa heidät tituleerattiin vaatimattomasti "jumalan kaltaisiksi neroiksi". Tunnustus tuli pitkästä ja komeasta urasta vaihtoehtorockin parissa.

Yhtye saapui Ruisrockiin juuri sopivasti uuden Beautiful Future -albumin kunniaksi ja setissä kuultiinkin uusien biisien sisäänajoa. Helteisen perjantain ja lämpimän lauantain letkeä keli katkesi iltasella alkaneeseen kylmempään tuuleen. Johtuiko sään kylmenemisestä vai osittain päälle menneistä Millencolinin ja The Arkin keikoista, että väkimäärä oli setin alussa luvattoman vähäinen. Loppua kohden tunnelma ja väkimäärä kasvoivat samassa suhteessa.

Bilerockia ja stadionelektroa

Primal Screamin lavakarismasta 90 prosenttia on peräisin laulaja Bobby Gillespien vinttikoiramaisesta, käsiään yhteen taputtavasta tyylitellystä hahmosta. Mitä tahansa hän äänellään ja eleillään tekeekin - se vaikuttaa klassiselta ja legendaariselta.

Gillespien esiintymistyyli on hyvin brittiläinen; esimerkiksi Jarvis Cocker ja Sueden Brett Anderson ovat varmasti treenanneet peilin edessä Gillespien maneereita. Värikäs kuusihenkinen lavakokoonpano soundasi hyvältä ja liikkui sujuvasti yhtyeen erilaisten tyylivirtausten välillä. Se oli kotonaan retrorockissa ja hyvin elektronisessa ilmaisussakin.

Monille elokuvasta tuttu Miss Lucifer oli ensimmäinen melko tasapaksusta rockista erottunut elektronisempi veto. Yhtyeen setti jakaantuikin yhtäältä simppeliin ja tasapaksuun bilerockiin ja toisaalta mielenkiintoiseen, kimaltelevaan stadionelektroon. Setin parhaita kohtia olikin rockia ja elektroa yhdistelevä kokeellinen Shoot Speed Kill Light, jossa Gillespien hokema mantra oli saada osan yleisöstä transsin partaalle. Setissä kuultiin uudelta albumilta muun muassa albumin nimibiisi, sinkkubiisi Can't Go Back, ja haikeilla väreillä maalaillut Uptown. Kuuleman perusteella tuleva albumi lupaa hyvää.

Viileys jätti etäiseksi

Jostain syystä Primal Screamin esiintyminen tuntui jäävän melko etäiseksi monille paikallaolijoille. Suurin osa kansasta toljotti esiintymistä niin sanotusti kädet taskussa. Ehkä monet olivat tulleet todistamaan yhden planeettamme viileimmän bändin paikallaoloa enemminkin kuin nauttimaan täysin siemauksin tunnelmasta.

Kappaleistakin tuli kyllä sellainen olo, että ne täytyy tuntea ennen kuin niille voi täydellisesti antautua livetilanteessa. Kuitenkin, tieto siitä että lavalla soittaa yksi parin viimevuosikymmenen vaikutusvaltaisimmista vaihtoehtorockin mammuteista, riitti tekemään keikasta mielenkiintoisen.

Loppusetissä tukevan tasaisella poljennolla tampatut biisit saivat aikaan kunnon tanssit Ruissalon tummuvassa ja yhä kylmenevässä illassa. Silti, väkeä olisi voinut olla paljon paljon enemmänkin. Bändi oli ansainnut sen. Ehkä yhtyeen musiikki olisi sopinut paremmin keskipäivän aurinkoisiin hetkiin, jolloin känniurpot eivät ole vielä sammuneet, eivätkä vilukissat paenneet lämpimimpiin paikkoihin.

JUHA LUOMALA

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.