Vaismaan perheen kesään kuuluu muutaman viikon yhteispurjehdus Päijänteellä – Päivät seilataan, illalla tavataan ystäviä veneseurojen tukikohdissa

Kymmenmetrinen purjevene lipuu Kärkisten sillan alitse kohti Lossivahdin satamaa. Pääsemme valokuvaajan kanssa tutustumaan Vaismaan perheen yhteiseen kesäharrastukseen, purjehdukseen. Määränpäänä on kolmen kilometrin päässä oleva Kalliosaari, jossa sijaitsee Korpilahden veneseuran tukikohta.

Perheeseen kuuluvat isä Mikko Vaismaa, äiti Taina Vaismaa ja lapset Silva, 21, Lassi, 19 ja Leena, 13.

”Maailma on avautunut uudella tavalla purjehdusharrastuksen kautta. Kierrämme saaria, yövymme purjehdusseurojen omistamilla tukikohdilla ja aamulla lähdemme veneellä seuraavaan paikkaan”, Taina Vaismaa (vas.) kertoo. Kuva: Sami Saarenpää

Purjevene lähtee hyvään vauhtiin.

– Mene Lassi tuolle puolelle, minä menen keulaan, huutaa Mikko pojalleen.

Äiti-Taina ohjaa venettä pitkän kepin näköisellä pinnalla. Pinnan vetäminen ottaa voimille, kun navakka kesäpuhuri tarttuu äkisti purjeisiin. Taina jaksaa vain vaivoin vetää. Narutkin ovat mennä solmuun, ja Lassi ja Mikko kiirehtivät apuun.

Välillä vene kallistuu niin, että toinen reuna lähestyy vedenpintaa.

Nopeasti vene liukuu kohti Kärkistensillan alarakenteita. Läheltä katsottuna näyttää kuin masto ei mahtuisi sillan alta.

– Nyt on vähän aikaa rauhallista, mutta kohta käännytään, että päästään läpi tuosta kapeikosta. Ei kun hetkinen, samalla halssilla mennään, Mikko selostaa.

Kohta rantaudutaan. Kuva: Sami Saarenpää

Tällaisia olosuhteita purjehtijat kutsuvat luovikeliksi. Se tarkoittaa purjehdusta lähes vastatuuleen. Silloin tarvitaan useampi käsipari ja nopeita päätöksiä.

Kun purjehditaan, miehistöllä – tässä tapauksessa perheellä – on koko ajan jotain puuhasteltavaa. Jokainen tietää, mitä pitää tehdä, kun iskä käskyttää. Myös perheen nuorimmainen Leena kertoo osaavansa merimiestaidot, mutta ei läheskään niin hyvin kuin iskä.

– Lassikin osaa paremmin kuin mä, kun se on vanhempi, nuori neiti antaa arvion.

Aina ei ole kiire, eikä edes riittävästi tekemistä. Silloin, kun ei tuule lainkaan. Ja sellainen tilanne perheellä oli juuri edellispäivänä. Hirvisaaresta Etelä-Päijänteeltä Jämsän Vuorissaloon piti päästä neljässä tunnissa, mutta matkaan meni lopulta kymmenen tuntia.

Tuulen tyyntyessä muu perhe pakkautui veneen olohuoneeseen, salonkiin, pelaamaan santtua. Isä jäi kannelle odottamaan tuulta, jota ei sitten tullutkaan. Lopulta hän käynnisti moottorin.

– Isolla selällä tuuli rupesi hiipumaan ja hiipumaan, ja loppujen lopuksi ei ollut mitään järkeä jäädä odottamaan. Pakko oli laskea purjeet ja käynnistää moottori.

Mikko Vaismaa sanoo, että purjehtijalle on pettymys, kun matka ei etene tuulen avulla. Moottori pärähtää käyntiin vasta pakon edessä.

Lassi nostaa purjetta, isä Mikko auttaa taaempana. Kuva: Sami Saarenpää

Kymmenen tunnin paikallaan­olo voi ottaa matkustajia hermoon. Jokaiselle pitää olla silloin oheistekemistä: kirjoja, musiikkia, pelikortit. Esimerkiksi Leena on opiskellut englantia luppoajalla. Hellesäällä uidaan, viileämmässä pipo pysyy tiukasti korvilla.

Maissa tekemisen skaala on laajempi: voi katsoa tietokoneella elokuvia, lenkkeillä, saunoa, paistaa makkaraa ja istua iltaa ystäväperheiden kanssa. Vene-elämä poikkeaa taloelämästä siinäkin, ettei tavaroita sovi jättää lojumaan pöydille, sillä äkillinen tuulenpuuska lennättää irtoesineet ympäriinsä.

– Tänään oli pieni hässäkkä, kun salongin selkänoja ei ollut paikallaan ja kaikki sisällä olleet tavarat levisivät ympäriinsä.

Myös ruoka on tärkeässä roolissa perhesovun säilymisessä. Taina kokkaa usein veneessä.

– Olemme pyrkineet välttämään nälkää viimeiseen asti, sillä ruoka pitää väsymisen ja kyllästymisen loitolla.

Leena paljastaa, että mököttäminen lakkaa jokaisella eri tavalla. Yhden hyvän olon koneisto käy lenkkeilyllä, toisen ruualla.

– Minä käyn esimerkiksi suklaalla. Eilenkin ostettiin iso pähkinäsuklaalevy, tyttö kilkattaa.

– Joo, meillä pitää olla aina suklaata siltä varalta, että tunnelma veneessä kiristyy, äiti ja isä nyökyttelevät.

Veneen salongissa pelataan korttia, syödään – tai katsellaan merikarttaa. Kuva: Sami Saarenpää

Purjehtiminen on vähän kuin karavaanarielämää, mutta vesillä. Vaismaan tuttavaperheet kiertävät järvellä ja illan tullen rantautuvat samoihin tukikohtiin ja tapaavat toisiaan.

Päijänteen ja Saimaan veneseurat saavat yöpyä kaikkien veneseurojen tukikohdissa, mikä on kaikille veneilijöille mukava juttu: rantautumispaikkoja kun on useita kymmeniä erilaisia ja eri puolilla vesistöä. Venekunnat maksavat rantautumisesta ja majoittumisesta pienen maksun.

Muutaman viikon vesilläolo on Vaismaan perheelle nykyään ainoa yhtäjaksoinen, pidempi yhdessäoloaika.

– Talvella perheenjäsenet tulevat ja menevät omia aikojaan, mutta purjehtiessa me kaikki olemme yhdessä. Tämä on meidän perhejuttu, Taina Vaismaa toteaa.

Kuva: Sami Saarenpää
 

Mikko Vaismaa kiertää stand-up-koomikkona ympäri maata. Joukkuevoimistelua harrastanut Silva opiskelee Tukholmassa. Lassin vapaa-aika kuluu suunnistuksen ja valokuvauksen parissa. Leena voimistelee ja soittaa pianoa, ja erityisopettajana työskentelevä Taina harrastaa suunnistusta.

Leenalla on antaa esimerkki talviajan perhearjesta.

– Iskä laittaa kotona ison padallisen ruokaa, ja sitten kun joku tulee kotiin, huomaa, että aha, täällä on ruokaa.

Taina ja Mikko Vaismaa ohjaavat venettä tuulenpuuskan iskiessä. ”Näihin tilanteisiin on jo niin tottunut, ettei enää panikoi. Jännittäviä ne aina ovat.” Kuva: Sami Saarenpää

Idea perheen yhteisestä harrastuksesta oli äiti-Tainan. Hän halusi tietää, minkälaista olisi purjehtia. Siitä sitten purjehduskurssille miehen kanssa 13 vuotta sitten.

Leena tykkää purjehdusretkistä sen takia, että kaikki ovat koolla, myös isosisko Silva. Hän tykkää tavata myös muita lapsia tukikohdissa, jonne tutut venekunnat iltaisin kokoontuvat.

Myös Tainan ja Mikon purjehdusmotiivi on sama: perheen yhteinen aika.

Silva innostuu eniten siitä, kun veneellä pääsee lujaa. Lassi puolestaan tykkää, kun pääsee lenkkeilemään maissa.

– Me olemme arkena omilla tahoillamme liikkuvia, joten yhteisiä hetkiä jää aika vähän. Sitten kun lähdemme purjehtimaan, olemme yhdessä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Tänään

Näinkin voi käydä: Tankero-englanti nosti jyväskyläläisen selostajan kansainväliseen valokeilaan – "Vedimme homman tahallaan överiksi"

Radio Keskisuomalainen tuo heinäkuun lauantai-iltoihin kuulijoita ihastuttaneen toivekonsertin – "En ole koskaan saanut niin paljon positiivista palautetta"

Muuramelaiskaunottarelle jälleen voittajan kruunu kutreille – Krista Oksanen on nyt Miss Hiekkasärkät

Marko Ahosen tärpit: Tosielämän Jane Tennison Jackie Malton vie katsojat kohurikosten maailmaan

Toivakasta löytyy yksi maan harvoista pärekaton tekijöistä – Lupsakan Kari Siikasen päreet palavat vain siitä yhdestä kysymyksestä

Alusvaatteet, päällysvaatteet, hiukset, kynnet, korut, roskapussit, toimiston seinät... – Jyväskyläläisen yrittäjän Sanna Jylängin, 43, lempiväriä ei ole vaikea arvata

Marko Ahosen tärpit: Rainer Werner Fassbinderin Eva Braunin avioliitto on ohjaajansa tunnetuin elokuva

Pariisi vaihtui Joutsaan, Jämsään ja muihin kotimaan kohteisiin – Pyöräilijät silti hyvillä mielin kohti hurjaa urakkaa: "Tarkoitus on ennen kaikkea auttaa"

Marko Ahosen tärpit: Tornionjokilaaksossa väki vähenee mutta osa haluaa pysyä isiensä mailla

Kesähiukset kauniiksi jogurtilla ja kananmunalla – Ekokampaajan mukaan moni ruokakaapin tuote ja puutarhan yrtti taipuu hiushoidoksi tai jopa shampoon korvikkeeksi

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.