Vanhempani tapasivat täällä – tanssilavat tietävät kertoa paljon

Lavatanssin ystävät kertoivat Niinilahdella, että miehiltä taipuvat nykyisin jos jonkinmoiset askelkuviot ja että putkaa ei enää tarvita.

Nuorena se tanssiminen oli pelkkää kävelyä, Raija Lehtola pamauttaa.

Vaikka tanssityylejä on tullut lisää, Niinilahteen Viitasaarelle tanssimaan tulleet naiset ovat sitä mieltä, että miesten tanssitaso on hyvä.

Vielä 1960–70-luvuilla tanssilavoilla oli niin hurja meininki, että lavojen yhteydessä oli putkat.

– Lavoilla ei myyty alkoholia, kuten ei myydä vieläkään. Joillain oli omia piilopulloja mukanaan ja aina oli joku myymässä pimeitä pulloja nurkan takana, Niinilahden kyläyhdistyksen puheenjohtaja Keijo Palonen muistelee nuoruusaikojaan.

Mutta se oli silloin. Ja vaikka se ei silloinkaan ollut käytännössä sallittua, sitä katsottiin läpi sormien, jos toiminnasta ei aiheutunut häiriötä. Ja tansseissa järjestyksenvalvojana toimineen Palosen mukaan se harvoin aiheuttikaan.

Tanssimaan tulleet Niina ja Juha Reinikka kiittelevät sitä, että pienillä lavoilla humalaisia ei näy, toisin kuin isommilla lavoilla.

– Täällä mahtuu tanssimaan, eikä ole niin väliä, kuka soittaa musiikkia, Niina tuumaa.

Tanssilavakulttuuri sinnittelee pohjoisessa Keski-Suomessa muutaman tanssipaikan voimin.

Niinilahden lisäksi Kannonkoskella sijaitseva Hilmonkosken lava on ainoa mutterin mallinen kesätanssilava.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .