Veera Ketonen käytti voittoasunsa tekemiseen kuukausia – katso kuvat Desucon Frostbite -animetapahtumasta

Tämän talven Desucon Frostbite päättyy tänään. Ohjelmassa oli myös kansainvälisen cosplaykisan karsinta.

Kun Lahden Sibeliustalon ulko-oven avaa, vastaan suorastaan vyöryy toinen toistaan värikkäämpiin ja mielikuvituksellisempiin asuihin pukeutunutta väkeä. Ulkona pidetään hengähdystaukoa Desucon Frostbite -animetapahtumasta. Valokuvia otetaan, ja muutama ohikulkija pysähtyy hetkeksi katsomaan ja ihmettelemään.

Sisällä väkeä on vielä enemmän. Suurin joukko hengailee suuressa Metsähallissa, mutta rakennuksen uumenista löytyy muun muassa karaokehuone, escape room, kuvauspaikka, taidekuja ja meido-kahvila. Myyntisalissa on tavaraa mangasta ja cosplaytarvikkeista korealaiseen kosmetiikkaan, ja pari tilaa on varattu pelien pelaamiseen. Ohjelmaa ja työpajoja on perjantaista sunnuntaihin.

 

 

Kaiken tämän järjestämisessä on mukana ympärivuotisen, noin 30 hengen ydinryhmän lisäksi noin 300 vapaaehtoista. Tamperelainen Marjut Kaakinen on ollut vapaaehtoisena jokaisessa Desuconissa ja Desucon Frostbitessä alusta lähtien.

– Se lähti siitä, että kaveripiirissä oli järjestäjiä. He vinkkasivat tapahtumasta ja sanoivat, että olet hyvä tyyppi, tuletko töihin, Kaakinen kertoo.

Vuosien varrella Desucon-tapahtumat ovat Kaakisen mukaan laajentuneet valtavasti. Nykyään se on myös rajattu vain täysi-ikäisille. Ohjelma voi olla hyvinkin yksityiskohtaista tai analyyttistä. Kaakinen mainitsee työpajan, jossa käsitellään nahan työstämistä pukujen teossa.

– On tosi siistiä, miten spesifiä se voi olla.

 

Kaakisen oma innostus mangaan ja animeen lähti lapsuudesta ja Hopeanuoli-sarjasta. Myös cosplaystä hänellä on kokemusta, ja läheisessä ystäväpiirissä lähes kaikki ovat kiinnostuneet samanlaisista asioista. Desucon-tapahtumat ovat myös mahdollisuus tavata ystäviä, joiden kanssa hän on muulloin yhteydessä vain somessa.

– En varmaan osaisi olla vain kävijänä täällä, Kaakinen sanoo.

– On kiva tehdä tapahtumaa, missä muut tykkäävät käydä.

Kaakinen kertoo, että myös vapaaehtoisilta kysellään toiveita asioista, joita he haluavat päästä viikonlopun aikana näkemään. Kaakiselle yksi tapahtuman huippuhetkiä on tällä kertaa ollut kunniavieraan, käsikirjoittaja Dai Saton esiintyminen.

– Hän on vanhan kansan animeohjaaja, joka on ohjannut niitä 1990-luvun sarjoja, joita olen itse katsonut. On aina ihana kuulla, mistä jonkun ura on lähtenyt käyntiin.

 

Pukuilu eli cosplay on kuulunut Desucon-tapahtumien luonteeseen aina, mutta tällä kertaa uumoiltiin, että Sibeliustalossa olisi erityisen näyttäviä pukuja.

Syynä on, että lauantai-iltana tapahtumassa järjestettiin European Cosplay Gathering -kilpailun karsinta, jonka voittajille avautuu paikka ensi kesänä Pariisissa järjestettävään finaaliin.

Kilpailun yksilösarjan voiton vei turkulainen Veera Ketonen, jonka puvussa kiinnittää ensimmäisenä huomiota valtavan suuri miekka. Hahmo on Avalon Code -pelin Anwar.

– Se on aavikolla kulkeva kulkuri, jolla on kirottu miekka selässään, Ketonen kertoo.

Ketonen osallistui samana hahmona vuonna 2017 Japanissa järjestettyihin cosplayn MM-kisoihin. Paikka kisoihin avautui Tampereella järjestetyistä karsinnoista.

– Japaniin piti tehdä kolme pukua ja kisa-asu, Ketonen kertoo.

– Se oli tosi hieno kokemus. Pukupisteissä pääsin viiden parhaan joukkoon.

Sekä kyseisessä kisassa että lauantai-illan kisoissa puku ei ole ainoa asia, jolla on väliä. Kilpailijat esittävät yhden minuutin kestävän esityksen, joka arvostellaan myös.

Nyt Anwar-puku on Ketosella päällä ensimmäistä kertaa Suomessa. Puvun tekoon kului alun perin noin kolme kuukautta, ja nyt Ketonen on käynyt sen vielä uudemman kerran lävitse.

Valtavan miekan Ketonen sai muuten kuljetettua Japaniin siten, että sen saa hajotettua viiteen osaan.

 

Cosplay-kisan ryhmäsarjaan osallistuivat hieman eläimellisemmissä asuissa oululaiset Minna Mäkinen ja Veli-Matti Ylitalo. Heidän hahmoinaan ovat Sydämen kuiskaus -elokuvan paroni ja paronitar.

Erityisesti kilpailuissa oleellista on se, että asut tehdään itse. Valmiina saa hankkia vain pieniä osia, kuten kengät tai peruukin.

Ylitalon mukaan eniten tekemistä oli niinkin pienessä yksityiskohdassa kuin molempien valkoisissa hansikkaissa. Toinen ongelmallinen yksityiskohta oli Mäkisen violetti hattu.

– Suomessa ei ole kauppaa, josta saisi materiaaleja hattua varten, joten niitä piti hakea Virosta, Mäkinen kertoo.

Pukujen tekemisessä paljon ratkeaa Mäkisen mukaan kokeilemalla ja tekemällä. Hänen päällään oleva punainen mekko oli valkoista kangasta, jonka hän värjäsi kolmeen kertaan. Ylitalon takin mallinnuksessakin riitti tekemistä.

– Korvat olivat yllättävän helpot, Mäkinen kertoo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .