Ville Leinonen & Valumo ja Oriental Jam 15.10.2005

Lauantaina Lutakossa sulkeutui varsin tyylikkäästi ja haikeasti eräs luku suomalaisesta rockhistoriasta. Ville Leinonen & Valumo heitti mahdollisesti viimeisen keikkansa. Ville Leinonen ja sen myötä myös Valumo on ilmoittanut vetäytyvänsä lavoilta ja studiosta pidemmäksi aikaa, kenties kokonaan.

Paikalla oli tapauksen merkittävyyteen nähden liian vähän väkeä. Mutta pienemmän yleisön eläytyminen ja liikutus oli käsin kosketeltavaa. Ja Leinonen Valumoineen palkitsi kaikkiaan yli puolentoista tunnin setillä, jossa kuultiin lähestulkoon kaikki olennainen Valumo-materiaali, sydänverellä esitettynä.

Orkesterin vankka asema suomalaisessa musiikkimaailmassa juontaa juurensa 1990-luvun viimeisiin vuosiin, jolloin yhtye nousi huulille silloisen iskelmärockboomin aikana. Savonlinnalainen trubaduuri Ville Leinonen yhtyeineen erottui pian muun muassa Arto Muna & Millenniumin puolivakavasta hurjastelusta. Leinosen lyyrikon kyvyt ja kelvollinen sävelkynä nostivat hänet ensin esiin hyvällä tavalla eksentrisenä tapauksena.

Pian rockmusiikkimediat ja yleisö ymmärsivät, ettei Leinosella ja Valumolla taidakaan olla paljoa tekemistä iskelmäopportunismin kanssa.

Kysymys on aidosta asiasta. Ville Leinosella on kyky nähdä iskelmämusiikin olemuksesta olennainen ja iskelmälyriikan keinoista kestävä ja tunteisiin vetoava. Tämä oivallus on ollut perustana Valumon kehittyessä ja jalostuessa moni-ilmeiseksi ja omaleimaiseksi instituutioksi.

Ville Leinonen & Valumo on urallaan palauttanut musiikissaan uskoa vilpittömiin ja vahvoihin tunteisiin sekä mielikuvituksen salaisiin puutarhoihin, ja tehnyt sen niin vakuuttavasti ettei rönsyilevä tyylien kirjokaan ole voinut tätä vaikutelmaa himmentää. Kuluneina vuosina Valumo on seilannut balladeista ja chansoneista kovaääniseen rockiin ja iskelmästä gospeliin. Spektri on ollut laaja, mutta tyyli romanttinen ja tunnistettava. Valumo on onnistunut monella kentällä.

Romanttinen Leinonen

Hiipivästi kasvavin kitarariffein vauhtiin kudottu Kruunun laulu käynnisti konsertin, joka alkuun vaikutti häivähdyksittäin sekamelskaiselta, vaikkakin voimakkaalta. Valloittaja ja Aamuyöllä seurasivat samaisella rock-vaihteella, kunnes Valumon debyyttilevyn kohtalokas balladi Pour Beibinoire sympaattisine ranskankielisine johdantoineen toi vihdoin esiin sen romanttisen Ville Leinosen jota yleisö on oppinut odottamaan.

Eroottinen lataus jatkui Pikkusiskossa, joka kehittyi jatsahtavaan keinahteluun. Yhtye soitti rennosti ja hyvällä yhteisymmärryksellä.

Lämmöllä.

Kunhan Katri Helenalle omistettu kaihomielinen Matkalla kotiin oli soitettu, seurasi yllätys. Vuonna 2001 yhtyeestä lähtenyt kosketinsoittaja Jussi Kostilainen tuli lavalle ja Valumo esitti kappaleen Lemmenlaiva. Leinonen luopui kitarastaan ja antautui yleisölle. Tämä oli eräs lopettajaisten kliimakseista.

Valumon konserttia leimasi kautta linjan pilke silmäkulmassa, eikä ainoastaan ilosta. Kun viimeisessä encoressa Leinonen soolona esitti trad-viisun Iltalaulu, kohdassa "ei ole mulla yhtään ystävää" koko yhtye saapui lavalle, ja tilanne vaikutti aidosti liikuttavalta.

Orkesteri kokosi vielä itsensä esittämään Valumon suurimpiin hitteihin kuuluvan Enkelin, joka ei enää teknisesti ollut huippua mutta sitäkin koskettavampi. Ja niin painui mailleen eräs valovoimaisista tähdistä maamme musiikkielämässä. Lopettaminen kuulemma tekee Valumon soittajille hyvää, mutta niinpä saattaisi tehdä aloittaminenkin myöhemmin. Toivokaamme tätä.

Lämmittelijän Oriental Jamin rock hakee edelleen perusteluita itselleen, vaikka orkesterilla muutamia pieniä hetkiä onkin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Tänään

Marko Ahosen tärpit: Uusi brittisarja Onnettomuus lupaa enemmän kuin lopulta antaa

Pentti Rasinkangas tapasi isänsä ensimmäisen kerran vasta 61-vuotiaana, mutta ei ole katkera – lastenmusiikin konkari vihjaa nyt tehneensä viimeiset laulunsa

Jyväskyläläinen Aallon perhe rakensi hätkäyttävän pihakoristeen: valtava kuusimetrinen dinosaurus kääntää ohikulkijoiden päät

Kolme keskisuomalaista taistelee moottorisahoin karhunveiston mestaruudesta – seuraa live-lähetystä tapahtumasta

17-vuotias näyttelijälupaus sai Jussi-palkinnon jo 13-vuotiaana – Eden-elokuvassa uhmakasta Jennaa näyttelevä Linnea Skog oppi isältään ja vaariltaan, että teatteri ja elokuva ovat leikkiä

Marko Ahosen tärpit: Lain Vartija on Hollywoodin poliisielokuvan perusteoksia

Korona siirsi Kuutamokeikka-esityksen Kivijärveltä Helsinkiin – Teatterimies Ville Virkkunen kirjoittaa eduskuntatyön ohessa

Moniaistiseen saunahetkeen tarvitaan muutakin kuin kiuas – Näissä kohteissa on Tuusulan asuntomessujen elämyksellisimmät saunat

Marko Ahosen tärpit: Veteraaninäyttelijä Sam Neill kiertää ympäri Tyyntä valtamerta

Miljoonasade-biisikilpailun voittokappale on Näkymätön

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.