Von Hertzen Brothers 7.10.2006

Muistaako joku vielä 1960-70-luvuilla voimissaan olleen rockmusiikin alalajin nimeltä progressiivinen rock? Minä en ainakaan muista, koska en ollut tuolloin edes syntynyt. Tutustumalla rockmusiikkiin menneisyyteen olen kuitenkin saanut jotain tietoa siitä, mitä tuon sanahirviön taakse kätkeytyy. Tuttavallisemmin progeksi kutsuttuun tyylilajiin liitetään usein sellaisia seikkoja kuten edistyksellisyys, kokeellisuus ja monimutkaiset kappalerakenteet. Vaikeudestaan huolimatta edellä mainittu genre on viime vuosina jälleen ajankohtaistunut, ja monet ovat alkaneet vannoa sen nimeen. Siitä miten edistyksellistä progressiivinen rock enää on, voi olla monta mieltä.

Lutakossa esiintyneen von Hertzen Brothersin musiikki on haluttu joissakin yhteyksissä haluttu lokeroida progressiivisen rockin alle. Yhtye ei tietenkään halua itse työntää musiikkiaan mihinkään tiettyyn genreen. Eivät viittaukset progeen kuitenkaan ole täysin tuulesta temmattuja, sillä veljeskolmikon hengentuotteista voi löytää vaikutteita kyseisestä musiikkityylistä.

Ainakin minulle oli täysi yllätys se, että lauantain keikka oli loppuunmyyty. Yhtye ei ollut itsekään odottanut tällaista suosiota ja kiitteli Lutakon yleisöä iloisesta yllätyksestä.

Von Hertzen Brothers on kolmen von Hertzenin veljeksen ( Kie, Mikko, Jonne) yhteinen projekti. He kaikki ovat kokeneita tekijöitä suomalaisen rockmusiikin saralla. Yhtyeen livekokoonpano sisältää heidän lisäkseen esimerkiksi Quintessencesta tutun rumpali Mikko Kaakkuriniemen ja minulle tuntemattomaksi jääneen kosketinsoittajan. Kokemus kuului selvästi ryhmän soitossa.

Kokeneet esiintyjät jättivät runsaasti tilaa myös improvisaatiolle. Erityisesti Kaakkuriniemen ilmiömäinen rumputyöskentely näytteli merkittävää osaa lauantaina. Yhtyeen tarjoilemat pitkät soolot ja instrumentaaliosuudet olivat selvästi Lutakon yleisön mieleen. Kitaristi Kien efektejä täynnä olevat soolot pistivät päät nyökkimään hyväksyvään sävyyn.

Von Hertzen Brothers on ehtinyt julkaista kaksi albumia. Vuonna 2001 julkaistu debyyttialbumi Experince meni monilta ohitse ja yhtye hävisi julkisuudesta nopeasti. Toinen tuleminen tapahtui tänä vuonna, kun heiltä ilmestyi Approach-albumi. Lauantaina yhtye keskittyi enemmän jälkimmäisen materiaaliin. Valinta näytti olevan myös yleisön mieleen.

Uuden levyn kappaleista keikan avannut Disciple of the sun, radiosoittoakin saanut Let thy will be done ja lähemmäs kymmentä minuuttia venähtänyt Kiss a wish keräsivät reilut aplodit Lutakon yleisöltä.

Von Hertzen Brothersin soitossa oli runsaasti taitoa ja meininkiä, mutta yhtyeen kompastuskiveksi muodostui ainakin minun mielestäni keskinkertainen kappalemateriaali. Yhtyeen biisit eivät olleet järin mielenkiintoisia. Myös kappaleiden monimutkaisuus alkoi jossakin vaiheessa tuntua itsetarkoitukselliselta.

Yhtye on kuitenkin selkeässä nosteessa. Oli mukava havaita että näinkin epäkaupallisella musiikilla on runsaasti kuuntelijoita.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.