Zacharius Carls Group, Ronnie Starr ja Shake 9.2.2005

Keskiviikkona tiettävästi ensimmäisen kerran Jyväskylässä esiintynyt Zacharius Carls Group pääsi lunastamaan siihen kohdistuneita odotuksia. Torniosta ponnistava yhtye tuli rockyleisön tietoisuuteen julkaistuaan viime kesän lopulla esikoislevynsä, joka pienistä puutteistaan huolimatta antoi yhtyeestä lupaavan kuvan. Yhtyeessä iski sen vuosikymmenen keikkakokemuksesta kumpuava kiistämätön varmuus soittaa yksinkertaista, blues-pohjaista ja melodista rock'n rollia isolla kädellä ja sydämellä.

ZCG otti Tanssisalin lavan jo alusta nälkäisesti haltuun. Yhtye soitti raa'alla voimalla, ja soinnissa kuului aitoa temperamenttia sekä oikeaan terävyyteen hiottua kulmikkuutta. Ossian Marttalan laulu kantoi ja johdatteli kurinalaisesti soivaa yhtyettä, antoi sille aikaa syttyä toden teolla.

Kun se tapahtui, Jussi Sivosen kuulas laid back -kitara aikamatkaili jossain rautalangan ja 70-luvun melodisen rockin tietämillä, ja Thomas Libanonin rummut iskivät rennolla ranteella lautasista kipinää Marttalan kakkoskitaran ja Jaakko Niskan basson säestäessä. Soinnissa oli kepeyttä ja ilmaa sillä nelikon marssijärjestys oli alusta loppuun selvä.

Kappaleista kasvoikin monesti nautittavia ja pieteetillä loppuun vietyjä rocknumeroita. Vultures, Aeroplane Blues, You Must Not Speak Ill Of The Lovers ja Truth Is In The Radio jäivät mieleen parhaimpina tulkintoina.

Zacharius Carls Groupin pakka on kaikkiaan hyvin kasassa. Tällä kertaa siitä kuitenkin jaettiin korkeintaan täyskäsi. Parempina aikoina saattaisi käteen jäädä jopa värisuora. Tämäkin bändi nimittäin tarvitsee yleisöä tehdäkseen oikein hyvän keikan.

Tanssisalissa oli paikalla 30-40 katsojaa, joita tuskin innosti helsinkiläisen kitarapopyhtye Shaken hapuilu. Viisikko soitti varsinkin aluksi niin lepsusti, että luottamusta sai hakea pitkään. Loppua kohden ote tiukentui hieman, vaikkakin materiaali säilyi ideattomana. Thee Ultra Bimboosista lainattu laulajatar Milla Palovaara lauloi alavireisesti rocklyriikan kliseitä.

Viimeisen esiintyjän taakan kantanut Ronnie Starr on helsinkiläinen rockin monitoimikone, joka soitti, ehkäpä omalla kustannuksellaankin, rockia avaralla näkemyksellä. Ohjelmistossa oli bluespohjaista rockia ja kitararockpoppia.

Sävellykset olivat monesti aivan kelvollisia, onpa mukana muutama hitinpoikanenkin. Silti ei voi välttyä ajatukselta, että Ronnie Starrille tekisi hyvää teroittaa ideaansa.

Yhtye kaikesta huolimatta soitti kelpo asenteella, ja oli kiitollinen vähästäkin yleisöstä joka viimeisen esiintyjän aikana alkoi jo vihjailla haihtumistaan. Yhtye veti kunnialla sellaisia numeroita kuin Murderee, Sacrificed Me ja Round'n Round. Toisina aikoina, pienemmässä tilassa, tästäkin aktista olisi tullut onnekkaampi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.