Kolumni: Eduskuntaan tarvitaan vanhoja viisaita naisia
Median lemmikkiys on vienyt monelta naispoliitikolta – mutta ei mieheltä – poliittista uskottavuutta, kirjoittaa Anja Snellman.
Olen ollut kolme kertaa mukana presidentinvaalikampanjassa; ensin tekemässä Suomeen melkein-presidenttiä Elisabet Rehnistä ja muutamaa vuotta myöhemmin just eikä melkein -presidenttiä Tarja Halosesta. Kun lähdin Työväentalolle valtakunnan ensimmäisen naispresidentin voitonjuhliin helmikuisena iltana vuonna 2000, muistan, miten tyttäreni, tuolloin 11- ja 9-vuotiaat, vilkuttivat eteisessä ja hihkuivat, että seuraavana päivänä koulussa he sanovat, että heistäkin voi tulla joskus tasavallan presidenttejä!