Ovatko nämä maailman ärsyttävimmät lastenohjelmat?

Aikuiset ympäri maailman vihaavat Kaapoa.

Keskustelupalstojen ja sosiaalisen median perusteella suomalaiskodeissa tuskaillaan muun muassa näiden lastenohjelmien parissa.

Sunnuntaisuomalainen

Kesäloma-aikaan monessa perheessä hiljennetään lasten mekastus hetkittäin lastenohjelmien avulla.

Mutta kuinka kestäisi lastenohjelmien älämölöä? Mediakasvattajat neuvovat, että vanhempien tulisi tutustua lastensa katsomiin televisio-ohjelmiin. Se vain on helpommin sanottu kuin tehty. Keskustelupalstojen ja sosiaalisen median perusteella suomalaiskodeissa tuskaillaan muun muassa näiden lastenohjelmien parissa.

Kaapo (Caillou 1997–2010)

Liian tarttuva tunnuslaulu, liian kiukutteleva lapsi, jolla on liian pyöreä pää ja liian vähän hiuksia. Liikaa lällätystä, liikaa kimitystä, liian monta väkinäistä opetusta. Kaapon ovat valinneet maailman ärsyttävimmäksi lastenohjelmaksi niin katsojat kuin kansainväliset viihdemediatkin.

Suomalaisilta keskustelupalstoilta löytyy satoja viestejä, joissa vanhemmat purkavat turhautumistaan Kaapoon. ”Kohta lentää televisio ulos ikkunasta, jos Kaapo ei lopu”, kirjoittaa yksi. ”Apua, Kaapo tulee myös turkkilaisesta tv:stä”, valittaa toinen. Kriitikoiden mukaan Kaapo tekee typeryyksiä, kiusaa pikkusiskoaan ja hänen vanhempansa ovat kasvatusmetodeiltaan ärsyttäviä nyhveröitä. Kaikesta huolimatta kanadalainen lastenanimaatio on voittanut useita palkintoja.

Yleisin Kaapoa koskeva ihmetys on se, miksi lapsi on vielä nelivuotiaana kalju? Tekijät vastaavat sarjan verkkosivuilla, että alkuperäisissä lastenkirjoissa Kaapo oli alle vuoden ikäinen. Tv-sarjassa haluttiin jäljitellä hänen ulkonäköään, jotta kirjoja lukeneet tunnistaisivat hahmon.

Seikkailija Dora (Dora the Explorer 2000–)

Kun Seikkailija Dora alkoi, kriitikot kiittelivät sitä opettavaisuudesta ja vuorovaikutuksellisuudesta. Vuonna 2017 Seikkailija Dora vaikuttaa kömpelöltä oppimispeliltä, joka näkyy jostain syystä tv-ruudussa.

Ohjelmaan kuuluu se, että Dora pysähtyy välillä kyselemään neuvoa katsojilta. On vaikea sanoa, kumpi on pelottavampaa: hiljaisuus, jolloin televisiota katsovan lapsen pitäisi vastata Doralle, vai televisiolle puhuva lapsi.

Max ja Meeri (Max and Ruby 2002–)

Ensi näkemältä kaikki on suloista. Seitsemänvuotias puputyttö Meeri ja hänen kolmevuotias pikkuveljensä Max puuhailevat kotonaan ja leikkivät ystävien kanssa. Pian ohjelma alkaa kuitenkin ahdistaa: missä hemmetissä lasten vanhemmat ovat? Meerillä on vaikeuksia huolehtia veljestään, mutta vanhemmat näkyvät ainoastaan kotona esillä olevissa valokuvissa. Välillä mummo käy sentään auttamassa pienokaisia.

Vielä ärsyttävämpiä ovat sarjan antamat roolimallit. Puput mässyttävät huolestuttavan paljon karkkia. Syövätkö he suruunsa, koska vanhemmat ovat kadonneet? Lisäksi Meeri on ylihuolehtiva perfektionisti, Max huoleton ja sotkuinen pikku vesseli, joka toimii silti siskoaan fiksummin. Siinäpä kehittävät sukupuoliroolit pikkutytöille omaksuttaviksi.

Hyvä puoli on se, että pohjoisamerikkalaiset tekijät kuuntelivat katsojien palautetta. Pupulasten vanhemmat ilmestyvät ruutuun kuudennella tuotantokaudella.

Taavi-tiikerin naapurissa (Daniel Tiger’s Neighborhood 2012–)

Päiväkoti-ikäisille suunnattu sarja opettaa tekijänsä Fred Rogersin mukaan tunneälyä ja kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan. Sanomaa ei ole piilotettu rivien väliin, vaan sarja on täynnä saarnaavia lauluja, joita hoilataan saman jakson aikana useaan kertaan. Lisäksi sarjan kestohokemat kuten ”miau miau” ja ”mrrrahtavaa” ovat aikuiskatsojan mielestä väkinäisiä ja ärsyttäviä. Toisaalta jotkut aikuiset kertovat verkkokeskusteluissa lapsensa todella oppineen asioita Taavi-tiikerin ansiosta: esimerkiksi pesemään kätensä vessan jälkeen.

Aikuisen on silti vaikea kestää Taavin renkutuksia yhtä jaksoa pidempään. Ohjelma joutuu jäähylle viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa valistaa vanhempiaan sarjasta opitun melodian tahdissa: ”Isi hei, puhu selkeämmin sanoilla!”

Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat (Teenage mutant ninja turtles 1987–)

Foxilla pyörivä Turtles edustakoon samalla koko taistelulastenohjelmien lajityyppiä. Lego Ninjago, Transformers, Prätkähiiret ja muut mainoslauseiden ”vauhdikkaat toimintaseikkailut” eivät rauhoita lapsiperheen hälinää vaan voimistavat sitä entisestään. Pitäähän lasten elää taistelut mahdollisimman nopeas­ti uusiksi olohuoneen sohvilla.

Lisäksi sarjat ovat häikäilemättömän kaupallisia. Niiden avulla lapset houkutellaan vonkumaan uusia tietokonepelejä, leluhahmoja sun muita kumimiekkoja.

On tietysti hyvä, että televisio-ohjelmat kehittävät lasten mielikuvitusta ja houkuttelevat heitä leikkimään. Mutta kun herää aamuviideltä viisivuotiaan ”Michelangelon” miekan iskuihin, ei tee ihan heti mieli katsoa uutta jaksoa Turtleseista

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.