Hanhijahdissa ei ergonomiaa tunneta – näin tavoitat hanhiparven

Kuvaaminen hanhijahdissa tapahtuu mahallaan maaten. Kuulostaa hyvältä, mutta jo vartissa kurkistelu etsimeen jumittaa selän ja varsinkin niskan, valokuvaaja Jussi Murtosaari kirjoittaa.

Tundra- ja metsähanhia. Tundrahanhilla on vatsassaan tummia viiruja ja valkea otsakilpi. Eniten tundrahanhia nähdään keväällä Etelä- ja Itä-Suomessa. Nikon D4, 500 mm, 1/8000 s, f 9, ISO 1600, käsivara. Jussi Murtosaari

Jussi Murtosaari

Aamu on harmaa Pohjanmaan peltolakeuksilla. Vartin yli neljä pysähdymme rantapellon reunaan.

Paikalla on tehty ennakkovalmisteluja jo aiemmin. Pääsiäisenä lumiselle pellolle tuotiin matala piilokoju. Varsinkaan nuorempana en oikein välittänyt piilokojuissa kyttäämisestä sen passiivisuuden takia, mutta joskus se on välttämätöntä. Nyt piilo kyhjöttää pellolla pienen lammikon äärellä parikymmentä metriä metsänreunasta.

Lammikkoon on heitelty ohranjyviä tarjolle. Minusta koju ei oikein näytä enää varsinaiselta piilolta, sillä pellolta on lumi sulanut eikä sänkikään juuri kätke valkoista kojua. Oppaani kuitenkin rauhoittelee minua toteamalla hanhien jo tottuneen siihen.

Vielä jäässä olevalta mereltä kuuluu hanhien voimistuvaa porinaa. Siirrymme pikamarssia kojulle, jonne kaveri minut peittelee ja poistuu paikalta. Avoimella peltoaukealla ei kannata käyttää korkeaa kojua, jottei turhaan herätä hanhien epäluuloja.

Piilon sisäkorkeus on vain 80 senttiä, eikä tavallisen jalustan käyttö ei onnistu, joten se on korvattu tukevalla kiinnitysruuvilla varustetulla metallilevyllä. Näppärä vekotin, jolla päästää hyvin matalaan kuvauskorkeuteen. Ergonomiaa ei ole, sillä kuvaaminen tapahtuu mahallaan maaten. Kuulostaa hyvältä, mutta jo vartissa kurkistelu etsimeen jumittaa selän ja varsinkin niskan.

Varovaiset linnut viettävät yönsä jäisellä merellä, jossa petojen on vaikea päästä niitä yllättämään. Hanhilla on aina joku vartiossa ja linnut ovat koiriakin valppaampia vahteja. Jäälakeudella ei kuitenkaan ole syömistä, joten aamiaiselle tullaan maihin. Lintuja on runsaasti, mutta peltojakin silmän kantamattomiin.

Kunnollisten kuvien saanti edellyttää lintujen tulemista vain muutamien kymmenien metrien etäisyydelle ja jo pelkästään tämä peltosarka on ainakin sata metriä pitkä ja puolisen kilometriä leveä. Juuri kun kuvaaminen alkaa tuntua lotolta puhkaisee muutaman linnun parvi pellon päällä roikkuvan sumuverhon. Ne lentävät kojua kohti ja laskeutuvat läheiselle lätäkölle.

Odottelen muutaman minuutin, jotta linnut ehtivät aloittaa rauhassa ruokailun. Tunnin päästä tepastelee lisää hanhia lätäkön suuntaan, joten kohteita riittää. Ilmakin on hieman kirkastunut ja valoa on enemmän, mutta muuten valaistus on varjotonta. Erinomainen valo lajikuviin ja värien toistumiseen.

Alkuiltapäivästä pelto on tyhjä ja arvelen kuvien jo riittävän. Kerään tavarani ja peittelen kojun kulkuaukon entisen näköiseksi. Kotimatka sujuu vaikeuksitta eikä unenpuutekaan vaivaa, kun muistikortit ovat täynnä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.