Onko pituudesta aina hyötyä II ?

Palosirkan koiras kivellä. Peruslajikuva suuresti vähentyneestä lajista. Kuva on kelvollinen määritysoppaaseen, mutta muuten sen mielenkiintoisuus ei ole kehuttava. Nikon D4, 105 mm, f 18, 1/800 s, ISO 3200, käsivara. Jussi Murtosaari

Jussi Murtosaari

Hyönteiskuvaaja ei tarvitse piilokojuja, mutta kohteiden elintapojen tunteminen on usein ratkaisevin tekijä onnistumisen taustalla. Monien kohteiden kanssa pieni totuttelu ja niiden käyttäytymisen hetkellinen seuraaminen parantaa lopputulosta.

Perhosilla saattaa olla oma reviiri, jolla on myös tietyt tarkkailupaikat. Jotkut kukat ovat mieliravintoa tai aivan tietty maaston kohta miellyttää niitä jostain meille näkymättömästä syystä ympäristöä enemmän. Näiden avaintekijöiden löytäminen, rauhallinen käyttäytyminen sekä maastoon sulautuva vaatetus edesauttavat työntelyä ja parantavat lopputulosta.

Perinteisesti lähikuvaajat eivät käytä pitkiä telejä vaan erikseen lähikuvaukseen tarkoitettuja 60-200 -millisiä objektiiveja. Nämä tarkentuvat useimmiten ilman lisävarusteita kuvaussuhteeseen 1:1. Objektiivit ovatkin erinomaisia valintoja perinteisiin lajikuviin. Lajikuvat saatuani olen itse alkanut kasvavassa määrin pyrkiä myös laajakulman käyttöön.

Lähelle tarkentuva (20-25 cm) laajakulma avaa kuviin uusia kuvakulmia. Pienimpiin aukkoihin (16-22) himmennettynä se tuottaa riittävän tarkan kuvan alle metristä äärettömään. Itse olen suosinut 24- ja 28 -millisiä laajakulmia. Mukavan keveitä linssejä, joka toimivat myös pienen kennon kamerassa mukavasti, vaikkakin laajakulmavaikutelma hieman kärsii, koska kameran rajaus kaventaa kuvakulmaa.

Nykykameroiden suuret herkkyysasetukset mahdollistavat riittävän himmentämisen käsivarakuvauksessakin, jonka seurauksena kuvia tulee otettua useammin. Tämä lisää myös onnistumisen edellytyksiä liikkuvien kohteiden kanssa touhutessa. Lähelle tarkentuvilla laajakulmilla kohde on mahdollista saada riittävän suureksi siten, että myös sen elinympäristö piirtyy riittävän selkeänä mukaan.

Kuvat ovat selvästi kertovampia kuin perinteiset lähikuvat ja antavat hieman erilaisen näkökulman useisiin tuttuihinkin aiheisiin.

Käytäntö on osoittanut, että yhtä ja ainoaa parasta objektiivia ei olekaan. Tämä pätee kaikkeen kuvaamiseen. Useimmiten lopputuloksen määrää kuvaajan omistautuminen asialleen, kärsivällisyys ja jopa nokkeluus. Tärkeää on lisäksi muistaa, että tilanteen osuessa kohdalle on paras objektiivi aina se, joka sattuu olemaan kamerassa kiinni.

Kuvia kannattaa ottaa aina, heti ja useita. Mikäli tilanne jatkuu ja aikaa riittää, voidaan käyttöön ottaa luonnonkuvaajan toinen nyrkkisääntö. Ensin otetaan kuva ja sitten se hyvä kuva.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.