Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta ja saat parasta keskisuomalaista uutispalvelua.

Lumierämaan keitaat

Koskikara vaihtaa paikkaa laulujoutsenten lähestyessä. Useamman lajin saaminen samaan kuvaan on aina mukava bonus normaaliin lajikuvaan verrattuna. Nikon D4, 800 mm, 1/1000s, f 8, ISO 1600, jalusta ja sähköinen lankalaukaisin. Jussi Murtosaari

Jussi Murtosaari

Lumierämaan keitaista löytyy sulaa vettä. Koskipaikoissa jokien ja purojen veden virtausnopeus on korkeuserojen takia niin suuri, ettei vesi pääse jäätymään. Sulapaikat ovatkin eräs talvisen luonnon kokoontumispaikoista ja talvenviettäjien turva. Maisemat ovat sitä hienommat, mitä kovempi pakkanen vesiä koettaa kahlita. Sulasta vedestä nouseva kosteus tiivistyy rantapuihin ja -pensaisiin tehden niistä lumihuurrettuja taideteoksia. Kaikkein upeimmillaan ovat rantametsiköt auringon noustessa. Tällöin valo kultaa huurrepuut. Lumen ja kuuran lukemattomista jääkiteistä taittuvat valonsäteet saavat aikaan aivan epätodellisia näkymiä.

Sula vesi tarjoaa eläimille monia mahdollisuuksia. Kyse on keitaasta sekä eläimille että kuvaajalle. Koskikaran ja vesilintujen kuvaaminen on vaivattominta perinteisellä piilokojulla. Kojun paikka kannattaa valita lintujen suosimien olinpaikkojen mukaan. Satunnaisella kuvausretkellä monien lintujen kuvaaminen onnistuu varovaisella ja rauhallisella liikkumisella. Tavallisin sulapaikkojen vesilintu on sinisorsa, joka talvehtii kaupungeissa jopa satapäisinä parvina. Tällaisilla paikoilla mallit työskentelevät mieluusti ruokapalkalla. Laulujoutsenet eivät muuta yhtään etelämmäksi kuin on tarpeen ja niitäkin tavataan säännöllisesti Keski-Suomenkin sulapaikoilta. Kaikki linnut tarvitsevat juotavaa ja usein sitä haetaan virtapaikoilta. Kevättalvella ja lauhoilla keleillä vedessä käydään myös kylpemässä. Sulan houkuttelemat linnut kiinnostavat myös petoja, joten kohteita voi paljastua yllättäen. Kaikki tällaiset epätavallisemmat kuvat ovat aina haluttua tavaraa.

Sulapaikkojen rantoja ja vedessä olevia lumipäällysteisiä kiviä tarkkailemalla voi löytyä merkkejä myös muista sulan eläjistä. Pienimmät veteen päättyvät jäljet voivat paljastaa vesipäästäisen elinalueen. Suuremmat parijäljet ovat usein minkin ja suurimmat kuuluvat saukolle. Sulalla viihtyvät nisäkkäät ovat pääosin hämäräaktiivisia ja siten hankalasti kuvattavissa. Toisinaan otukset  ovat liikkeellä päivälläkin ja silloin ei kannata tilaisuutta päästää ohitse vaan kuvata mahdollisimman runsaasti ja monipuolisesti. Kovilla pakkasilla eläinten kuvaaminen on usein hankalaa. Vedestä nousee runsaasti höyryä, joka pimentää ja huonontaa näkyvyyttä. Maisemakuvaukseen ovat tällaiset päivät sitä vastoin aivan omiaan.

Kommentoi

Mainos: Pieksämäen kaupunki tuulipuisto

Itäisen Suomen suurin tuulipuisto rakentuu Pieksämäelle

Mistä tänään puhutaan?

Uutiskirjeen tilaajana saat joka päivä toimituksen valitsemat kärkiuutiset - tilaa nyt!

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut