"Ääntä lähtee, mutta tunnelmaakin on paljon"

Reijo Häkkisen Lada 1300 on harvinaisen hyväkuntoinen autovanhus, 38 vuotta. Katso loput kuvat oheisesta kuvasarjasta!

Piia Kuusisto

Kun asia on mieleinen, niin se ei unohdu. Sen vuoksi äänekoskelainen Reijo Häkkinen muistaa hyvin helmikuun 5. päivän vuonna 1975. Sinä päivänä hänen Alma-äitinsä lähti autokaupoille.

– Olin äitini mukana, kun hän osti tämän auton Jyväskylän Konela Autosta. Ja muistan lisävarusteetkin: talvirenkaat, istuintenpäälliset ja lohkolämmitin, Häkkinen kertoo.

Ja se auto, jolla Häkkiset huristelevat takaisin Äänekoskelle oli ruohonvihreä Lada 1300.

Rouva Häkkinen oli tarkka autostaan, sitä hoidettiin hyvin ja ajettiin siivosti. Eikä sillä ole rällätty senkään jälkeen, kun Reijo Häkkinen peri sen vuonna 2009. Tällä hetkellä Ladan mittarissa on noin 42 000 kilometriä.

– Moni luulee, että tämä on maalattu uudelleen, mutta maali on alkuperäinen. Vain kuluvia osia, kuten pakoputki, on joskus jouduttu vaihtamaan, mutta muuten kaikki on alkuperäistä.

Nyt tämä 70-luvun ajopeli on museorekisterissä ja siitä pidetään edelleen hyvää huolta. Kurakeleillä sen maalipintaa ei rasiteta, eikä Ladan tarvitse olla nokatusten pakkasenkaan kanssa. Sillä on oma talli kesät talvet.

Auto herättää aina mielenkiintoa, kun Häkkinen lähtee sillä ajelulle. Ihmisillä on paljon tarinoita Ladoista.

– Lada oli kansanauto ja siihen oli varaa vähän köyhemmilläkin ihmisillä. Monilla on muistoja Ladoista ja kun tällä lähtee kylille, niin ihmiset hymyilevät.

Häkkisen mielestä Lada on kokonaisuutena hyvä paketti - ja kestävä. Idän insinööreillä on moni asia mennyt kohdalleen silloin, kun Lada 1300 oli piirroksena paperilla.

– Ratti on niin ohut, että se tuntuu nykyauton jälkeen oudolta. Mutta näkyvyys on hyvä joka puolelle. Ja tämä toimii, mitään ole joutunut korjaamaan. 1300-malli eroaa 1200-mallista sillä, että moottorin tilavuus on 100 kuutiota enemmän, takana sivussa on läpivirtaustuulet ja takapuskurissa kumipanelit.

Se nelivaihteisesta Ladasta on sanottava, että se on syöppö, ainakin nykymittapuun mukaan. Ja ääntäkin siitä lähtee, mutta myös tunnelmaa on paljon. Tientukkeeksi sillä tuskin jää, vaikka jo satasen vauhdissa auto muuttuu huteraksi, eikä sitä nykyään sellaiseen vauhtiin edes käskytetä.

– Tällä on käyty kerran Tampereella ja kerran Heinolassa, muuten on ajeltu vain Äänekoskella. Vuonna -75 ajoin tällä 145 kilometriä tunnissa ja autossa oli viisi aikuista. Silloin kyydissä ollut äiti huusi kuin sireeni, Häkkinen muistelee.

Vuonna 1975 Alma Häkkinen maksoi Ladastaan 17 350 markkaa. Poika-Häkkinen ei ajattele auton rahallista arvoa.

– Tämä ei ole myynnissä vaikka saisin 20 000 euroa. Minä lupasin äitille pitää tämän auton – enkä koskaan saisi toista näin hyväkuntoista tilalle. Minulta tämä taitaa jäädä vanhimmalle pojalle, Reijo Häkkinen sanoo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.