Kun talvi meni halliin

Valtava lasketteluhalli sijaitsee vilkkaan M60-moottoritien ja Traffordin ostoskeskuksen välissä lähellä Manchesteriä. Luoteis-Englannin nuoriso on ottanut hallin omakseen, vaikka sisälaskettelu tuntuu suomalaisesta kömpelöltä idealta. Timo Nieminen

Timo Nieminen

Iltapäivä on vaihtumassa iltaan Manchesterin laitamilla Britanniassa. Sää on hyvin brittiläinen: välillä sataa ja välillä paistaa, mutta lämpötila on sentään kymmenen astetta plussalla.

Edessäni kävelee joukko teini-ikäisiä. Heidän puheissaan vilahtelee merkillisiä termejä, kuten Eggplant, Chicken Salad Air ja McTwist. Keskustelu on innostunutta. Kaikki tuntuvat puhuvan yhtä aikaa ja kuuntelevan lähinnä omia juttujaan.

Joukkion määränpään arvaan. He ovat matkalla Chill Factoreen. Se on yksi Britannian kuudesta lasketteluhallista, joiden suosio on suuri.

- Ei sisähalli tietenkään oikeaa laskettelurinnettä vastaa. Mutta jos olet innostunut vaikkapa lumilautailusta, Britanniassa tämä on ainoa vaihtoehto. Paha Britanniasta on Keski-Eurooppaan reissata, eivät teini-ikäisen rahat sellaiseen riitä, ellei ole sattunut syntymään kultainen hammasharja suussa, sanoo Marcel Pentney, 15.

- Sitä paitsi tämä on hyvä paikka kokoontua kaveriporukalla. Vanhempien kanssa pysyy paremmin väleissä, kun viettää aikaansa lasketteluhallissa eikä ostoskeskuksen nurkilla.

Chill Factore ei ole ammattilaskijoiden areena. Sen pisin rinne on 180 metriä pitkä. Peetupiiroiset tuskin viitsisivät sinne lautaansa kantaa. Mutta harrastajalle se näyttää kelpaavan, kuten muutkin Britannian lasketteluhallit. Miljoonat britit laskettelevat tai lautailevat joka vuosi, vaikka lauhat talvet ovat tappaneet laskettelukeskukset muutamaa Skotlannin rinnettä lukuun ottamatta.

- Sisälaskettelusta on tullut iso bisnes. Ipswichin lähelle valmistuu ilmeisesti vuonna 2014 SnOasis-talviurheilukeskus, jonka laskettelurinne on 415 metriä pitkä, 70 metriä leveä ja korkeuseroa on 100 metriä. Siellä voi laskettelun lisäksi esimerkiksi hiihtää, kelkkailla, kiipeillä tekojäätiköllä ja luistella 400 metriä pitkällä radalla, luettelee hiihdonopettaja Sammy Willburn.

SnOasis-projektin kustannukset ovat yli 400 miljoonaa euroa. Talviurheilukeskuksen osuus siitä on puolet, toisen puolikkaan nielaisevat lomakylä, kylpylä, golfkenttä ja muut aktiviteetit.

Brittejä ei pelota japanilaisen Tokio Ski Domen kohtalo. Maailman suurin katettu laskettelu- ja hiihtokeskus purettiin, koska hallin ylläpito tuli liian kalliiksi. Tokiossa oli 500 metriä pitkä rinne, jonka korkeusero oli 80 metriä.

Chill Factoren lämpötila pidetään jatkuvasti hieman pakkasen puolella, noin miinus kahdessa asteessa. Tekolumi tuntuu varsin aidolta. Suksien alla se voittaa mennen-ja-tullen kaikenlaiset muovialustat, joita Britanniassa aiemmin suosittiin.

Chill Factoren yhteydessä on hiihto- ja urheilutarvikkeita myyviä kauppoja. Ravintoloita kompleksissa on useita, kaikki niistä yrittävät olla alppihenkisiä - enemmän tai vähemmän onnistuneesti.

Ja vaikka ammattilaisten temput tehdään hohdokkaammissa rinteissä, Chill Factoren viikonloppuleireiltä on jo ponkaistu maajoukkueeseen ja kansainvälisiin lumikouruihin.

- Vuoden 2014 talviolympiakisoihin Sotshiin matkaa varmasti ainakin yksi brittilaskija, jonka ura on lähtenyt Chill Factoresta, Willburn vakuuttaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.