New Mexico on toista maata

Taos Pueblon intiaanikylä on kestänyt monet hyökkäykset ja luonnonmullistukset. Se muodostuu yksittäisistä asumuksista, jotka on rakennettu kiinni toisiinsa. Timo Nieminen

Timo Nieminen

New Mexicon osavaltio Yhdysvaltain lounaiskolkassa on... niin, se on erilainen. Se on pinta-alaltaan lähes Suomen kokoinen, mutta newmexicolaisia on vain 1,8 miljoonaa. Osavaltio on ylpeä ydinaselaboratorioistaan ja jyhkeistä vuoristaan. New Mexicoa leimaavat aavikon vastustamaton valo ja intiaanikulttuuri.

On tosin myönnettävä, että intiaanikulttuurin kanssa on vähän niin ja näin. Se kun on pantu purkkiin, turisteja varten. Koska gringot haluavat täyttää päänsä ja kameransa kuvilla intiaanikylistä, intiaanit ovat tehneet työtä pyydettyä. Intiaanikylien portit aukeavat satunnaisille kävijöille. Dollareita vastaan, tietenkin.

New Mexicon tunnetuin intiaanikylä on Taos Pueblo. Siellä on asuttu noin tuhat vuotta, mikä tekee siitä Yhdysvaltain vanhimman yhtäjaksoisesti käytössä olleen asuinyhteisön. Kylässä asuu noin 150 intiaania, joiden toimeentulo on turismin varassa. Ja kun elanto tulee matkailijoilta, niin intiaanikulttuuriksihan muuttuu vaikka kuperkeikka.

Suunnilleen joka toinen asumus on somistautunut matkamuistoja tai jotain muuta kaupittelevaksi puodiksi. Suuri osa heimosta asuu turisteille avoimen kylän ulkopuolella - vuoristoalueella, jonka Yhdysvaltain hallitus palautti heimolle vuonna 1970. Vuoristossakin on rysä turisteille eli kasino, joka kutsuu itseään maailman ainoaksi 100-prosenttisesti savuttomaksi kasinoksi.

Taosin intiaaneilla on oma kielensä, tiwa. Mieluummin heimo kuitenkin puhuu 2000-luvulla englantia ja espanjaa. Siten on helpompi pokata kymmenen dollarin pääsymaksu Pueblon portilla ja kerätä kasinolla turistien pelimerkit blackjack-pöydän ääressä.

Kameran vieminen Taos Puebloon maksaa viisi dollaria, vaikka sanoisit portilla ei-ottavasi kuvia. Gringon sanaan ei ihan luoteta, minkä kyllä ymmärtää: historiasta löytyy tarpeeksi perusteluja sille, miksi intiaanit eivät luota valkoisen miehen lupaukseen.

New Mexicoa risteillessään turisti oppii sanoja, joihin ei ihan kaikkialla englanninkielisessä maailmassa törmää. Sanat ovat usein espanjakielestä lainattuja (esimerkiksi bulto, mesa, pueblo ja santo) tai intiaanikulttuurista periytyviä (katsina, kiva, sipapu, viga).

Kiva on pyhä paikka, jossa eräät intiaaniheimot järjestivät uskonnolliset menonsa. Kiva on yleensä suuri, maahan kaivettu tila.

Oiva paikka tutkia kivoja, luolarakentamisen "messuja" ja tulivuorenpurkauksen voimaa on Bandelierin puisto. Jemez-tulivuoren purkaukset 1,6 ja 1,2 miljoonaa vuotta sitten synnyttivät Pajariton tasangon, jonka laidoilla on tuhansia luola-asumuksia. Bandelierin puistossa luola-asumuksiin tutustuminen on tehty helpoksi. Puistossa on noin kolme kilometriä pitkä kävelyreitti. Sen varrella voi kiivetä tikapuita pitkin moniin luoliin ja tutustua laakson pohjalla olevan kylän raunioihin.

Vanhimmat luola-asunnot ovat peräisin 1200-luvulta. Bandelierin kävelyreitin varrella on neljä kivaa, yksi niistä poikkeuksellisesti luolassa.

Parasta New Mexicossa ovat sen asukkaat. Harvaan asutussa, pikkukaupunkien leimaamassa osavaltiossa eletään aivan toisin kuin ruuhka-Yhdysvalloissa. Valtaosa ihmisistä ei esimerkiksi vaivaudu lukitsemaan autoaan kaupunkien keskustoissa tai kauppojen pysäköintipaikoilla. Rikollisuutta ei suuremmin pelätä.

Autoja tosin näyttäisi riittävän vaikka varastettavaksi asti. Kun kysäisin newmexicolaiselta tuttavaltani, miksi hänen naapurissaan asuvan eläkeläispariskunnan pihassa seisoo kuusi uudehkoa henkilöautoa, sain vastauksen: "Autoja nyt vain kertyy pihaan niin helposti. Monet ostelevat niitä suuremmin ajattelematta."

Hmmm... Tuotapa täytyy yrittää välttää kotona Palokassa. Ettei napsi autoja kauppamatkoilla vähän kuin heräteostoksina kotipihan täytteeksi!?

Newmexicolaiset ovat vierailleen vilpittömän ystävällisiä - ja rakastavat ruokaa sekä siitä puhumista.

- Muistatko Hatchin alueen chilisadon vuodelta 1999? Se vasta oli tulista, he saattavat intoilla toisilleen.

Siinä jäävät hopealle parhaiden viininiilojenkin intoilut.

Ja lopuksi varoituksen sana. Vaikka New Mexicon ruoka on hyvää, värikästä ja tulista, sen kanssa voi turistia odottaa yksi yllätys. Ruokailua ravintolassa ei kannata jättää iltamyöhään.

Joitakin yliopisto- ja matkailukaupunkeja lukuunottamatta ravintolat alkavat iltayhdeksältä sulkea luukkujaan kuin simpukat. Se kuuluisa varhainen lintu siis palkitaan tässä maailmankolkassa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.