Vaahtopäin hyvää tuulta

Jokaisen turistin kannattaa Dublinissa pistäytyä pubissa, vaikka olut ei kuuluisi henkilökohtaisiin suosikkijuomiin. Pubit ovat peri-irlantilainen instituutio. Risto Aalto

Timo Nieminen

Tietokilpailukysymys vaikkapa pubin nurkkapöydässä esitettäväksi. Minkä EU-valtion pääkaupungissa joudut jututtamaan satoja paikallisia asukkaita ennen kuin löydät ihmisen, joka puhuu maan ensimmäistä virallista kieltä.

Cá Bhfuil Na Gaeilg eoirí?

Tuo lause on iirin kieltä ja merkitsee "missä ovat kaikki iirin puhujat?"

Oikea vastaus tietokilpailukysymykseen on siis Dublin. Irlannin tasavalta, joka matkailumainonnassaan ratsastaa "erilaisuudellaan", on onnistunut lähes tappamaan kansalliskielensä. Hakiessaan iirille virallisen kielen asemaa EU:ssa maan hallitus julisti noin neljäsosan irlantilaisista puhuvan hyvää iiriä. Kansalaiset nauravat hallituksen arviolle ja useimmat kertovat, ettei heidän tuttavapiirissään kukaan puhu sujuvaa iiriä.

Rehellinen arvio iiriä hallitsevista lieneekin 2-3 prosenttia irlantilaisista.

Vaikka iiri hiipuu, irlantilaisuus elää.

Eikä peri-irlantilaisuutta todellakaan tarvitse hakea Irlannin maaseudulta, sanokoot matkaopaskirjat mitä tahansa. Dublinin keskustassa pääsee helposti juttuun irlantilaisen kansanmiehen kanssa. Yksin matkustavan on jopa mahdoton lukea sanomalehteään pubin tiskillä, sillä joku tuppautuu varmasti juttusille. Mikä tietenkin sopii turistille.

Matkaoppaissa irvaillaan suosituimmille turistikohteille, koska "ne ovat täynnä turisteja". Ilmauksella viitataan esimerkiksi Guinnessin panimoon, Malahiden linnaan ja Kilmainhamin vankilaan. Pöyhkeät opaskirjat unohtavat yhden pikkuseikan: kyseiset paikat ovat suosittuja käyntikohteita, koska sattuvat olemaan kiinnostavia eikä niitä todentotta pidä jättää väliin.

Temple Barin alueen pubit ovat opaskirjojen mukaan myös tylsiä ja epäaitoja, koska niissä istuu saksalaisia, amerikkalaisia ja japanilaisia. Entäs sitten? Eipä tuo tee Guinnessista huonompaa eikä tunnelmasta laihempaa.

Irlantilaista kansanmusiikkia etsivän on sitä paitsi puolipakko suunnata Temple Bariin, jossa turistien ansiosta soi aina. Eivät nämä irlantilaiset lähiöpubeissa soittele toinen toisilleen tinapilliä päivät pääksytysten.

Dublinissa on paljon vivahteita, joita satunnainen tallaaja ei huomaa.

Vaikka huima taloudellinen nousu on muuttanut kaupungin, Liffey-joki jakaa Dublinin edelleen kahtia. Joen eteläpuolella on vauraampaa, ja monet "eteläiset snobit" eivät koskaan ylitä jokea.

Kun heittäydyt juttelemaan irlantilaisen kanssa, hän puhuu varsin pian avoimesti asioistaan. Irlantilainen ei viitsi jaaritella säästä, vaan kertoo esimerkiksi avioerostaan ja siitä, kuinka pian vaimon lähdön jälkeen oppi käyttämään pesukonetta. Kannattaa itsekin olla keskusteluissa avoin, vaikka se ei suomalaiselle luontevaa olekaan.

Sekaan vaan. Hyväntuulisempaan kaupunkiin et ihan heti törmää.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.