Piruja ja luurankokasoja

Père Lachaisen hautaenkeli jaksaa rukoilla kuolleiden puolesta katkenneilla käsillään. Nyt matkailijat kulkevat hautausmaalla kuin pyhyinvaelluspaikalla etsimässä enemmän tai vähemmän tunnettujen ihmisten hautapaikkoja. Riikka Mahlamäki-Kaistinen

Riikka Mahlamäki-Kaistinen

Valtaosa Pariisin matkaajista on päivitellyt Champs Élyséen hintoja ja ihmetellyt Mona-Lisan pienuutta. Perinteisissä nähtävyyksissä ei ole mitään vikaa, mutta jos Eiffeliin on jo kiivetty, on ehkä aika kääntyä toisenlaisen Pariisin puoleen.

Taiteen ja rakkauden kaupungilla on tarjota myös mystisen kauhuromanttinen ja makaaberi puolensa, jonka äärellä haukkoa henkeä ja huudahtaa "Oh la la".

Vaihtoehtoinen kaupunkikierros vie katakombeihin, hautausmaalle, vampyyrimuseoon, gargoil-patsaiden luo ja kaupungin viemäreihin.

1700-luvulla Pariisin keskustassa oli ylikansoitettu Viattomien hautausmaa, joka vilisi rottia ja haisi kuvottavalta. Vuosisadan lopulla pariisilaiset saivat tarpeekseen. Tilalle tehtiin torialue. Ruumiit kaivettiin haudoistaan ja kuskattiin kauas maanalaisiin louhostunneleihin.

Osin kunnioituksesta vainajia kohtaan ja osin logistisista syistä luut ladottiin siisteihin kasoihin. Pinojen sääriluuseinämiä koristavat pääkalloista tehdyt kuviot. Aluksi sydämen mallisiin muodostelmiin ladotut luut nostattavat niskakarvat pystyyn.

Jos joillakin on oikeus kummitella, niin haudoista ylösnostetuilla ja kuviokasoihin ladotuilla muinaisilla pariisilaisilla ainakin. Luihin kuitenkin tottuu, mutta ahtaanpaikankammoisen kannattaa jättää kohde suosiolla väliin.

Goottitunnelmasta voi nauttia myös pariisilaisilla hautausmailla. Ne näyttävät juuri siltä miltä kauhuleffojen kummittelevien hautausmaiden tuleekin näyttää. Père Lachaise on paikoista tutuin Jim Morrisonin viimeisen leposijan ansiosta, mutta paikalle on haudattu sadoittain muitakin kuuluisia henkilöitä.

Pariisin vampyyrimuseo sijaitsee kaupunginrajan ulkopuolella, mutta kuitenkin kätevästi metroverkon ulottuvilla. Museota pitää tarinointiin taipuvainen Jacques Sirgentin, joka avaa museon ovet puhelinsoitolla.

Vampyyrimuseon kolmeen huoneeseen on mahdutettu juuri tarpeeksi aineistoa. Nähtävänä on vampyrismiin liittyviä julisteita, tauluja, filmejä, kirjoja, piirustuksia ja huonekaluja. Kukin esine kertoo omalla tavallaan tarinaa eilisen ja tämän päivän vampyyreistä.

Notre Dame -kirkon ulkoseinällä kurkkii satoja irvisteleviä kivipiruja. Ne pitivät keskiajalla kansan nuhteessa muistuttamalla lukutaidotonta kansaa maailmanlopun läheisyydestä. 2000-luvulla gargoileiksi kutsuttujen pikkuhirviöiden hartaimpia ihailijoita ovat mustanpuhuvat gootit.

Gargoilit eivät ole vain Notre Damen asukkaita, vaan niitä voi bongata muidenkin kirkkojen seinämiltä. Jokaisesta kaupungin turistikaupasta voi ostaa kivipirupatsaan kotiin kirjahyllyn koristeeksi tai kukkapenkin vartijaksi.

Pariisin emmentaljuustoisessa perustassa risteilee metron, junatunnelien, katakombien, viemärien ja jopa maanalle johdettujen kanaalien verkosto. Victor Hugon Kurjissa rikolliset lymysivät viemäreissä ja piilottelivat niissä ryöstösaaliitaan. Nykyään niihin voi tutustua opastetuilla vierailuilla. Kohdetta voi suositella epätavallisista turistikohteista kiinnostuneille.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.