Hiekkarantoja halajavan ei tarvitse matkustaa etelään

Hienonhienoa hiekkaa riittää 40 kilometrin matkalta. Syltin erikoisuus ovat hauskat punotut aurinkokopperot, jotka suojelevat kovalta tuulelta ja tuulen mukana lentävältä hienolta hiekalta. Juutilainen Eija

Eija Juutilainen

Saksalaisten omat lomasaaret Sylt ja Amrum sijaitsevat mukavasti Tanskan kainalossa Pohjanmeren rannalla. Saarten ja mantereen välillä oleva Wattenmeer (Wadden Sea) on päässyt Unescon maailmanperintölistalle ainutlaatuisen hienon luonnon, eläimistön ja maiseman ansiosta. Ainutlaatuiseksi luonnon tekee valtavan kokoinen, matala merialue, joka laskuveden aikaan paljastuu sileäksi ja karuksi merenpohjaksi.

Alue on WWF:n (Maailman Luonnonsuojelujärjestö) suojeluksessa erityisesti hylkeiden, mutta myös lukuisten harvinaisten lintulajien ja merenelävien vuoksi. Varsinkin hylkeet houkuttelevat paikalle luonnonsuojelijoita, alan harrastajia ja uteliaita turisteja. Ihmiset tykkäävät seurata ja ihmetellä merenpohjalla kaikessa rauhassa makoilevia eläimiä, joita saattaa olla paikalla kymmeniä samaan aikaan.

Luottavaisina eläiminä hylkeet antavat ihmisten kuvailla ja tutkailla itseään yhtään tilanteesta häiriintymättä. WWF:n laskelmien mukaan alueella elää noin 38 500 hyljettä ja 10–12 miljoonaa lintua.

Saarten välinen laivaliikennekin reagoi hylkeiden aikatauluun, sillä aina kun hylkeitä näkyy, laivassa kuulutetaan ja matkustajat ryntäävät kannelle ihmeitä katsomaan ja kuvaamaan.

WWF:n suurimmat murheet ja ongelmat alueen suhteen ovat ymmärrettävät: ilmaston lämpeneminen, joka vaikuttaa suoraan merenpinnan nousuun ja sitä mukaa kaikkeen elämään. Tähän ongelmaan varaudutaan ja valmistaudutaan, patoja ja penkereitä korjataan, vahvistetaan ja rakennetaan lisää koko ajan.

Myös meren erilaiset saasteet ja aina kasvava turismi ovat vakavia huolenaiheita.

Saarista suurempi Sylt on hiukan eliittilomasaaren maineessa, mutta ei anneta sen häiritä, sillä Sylt on äärimmäisen viehättävä, erikoinen ja sopivan kokoinen saari pikkulomaa ajatellen. Saaren pituus on 42 kilometriä ja leveimmillään se on noin 12 kilometriä, kapeimmillaan vain noin 500 metriä.

Luontoa kuvaa hyvin se, että 33 prosenttia maastosta on hiekkadyynejä ja hiekkarantaa, siispä hiekkarannoilla saa viettää lomaansa paikoin aivan omassa rauhassa.

Rannan maisemaa koristavat myös kymmenet, jopa sadat hauskan näköiset aurinkotuolit, kopperot, jotka on nerokkaasti rakennettu suojaamaan saaren tuulia vastaan. Syltissä on vuodessa alle yksi prosentti päiviä, jolloin länsituuli ei puhalla.

Tuuli vaikuttaa myös hiekkadyyneihin, jotka kulkevat vuodessa viidestä kymmeneen metriä. Saaren luonnossa saa kulkea vain merkittyjä ja rakennettuja polkuja ja reittejä pitkin. Polkupyöräily on mitä mainioin vaihtoehto liikkumiseen, ja sitä tekevätkin saarella kaikki. Jopa busseihin on rakennettu taakse teline, johon tuuleen väsähtäneet asukkaat ja turistit voivat laittaa pyöränsä ja hypätä bussin kyytiin.

Koko saaren luonto on kansallispuistoa, joten siellä myös liikutaan sen mukaisesti. Toisaalta maasto on sen verran karua, että nummille ei tee mieli lähteä vaeltamaan omin päin.

Saarella asuu noin 22 000 asukasta, monet heistä ovat rikkaita saksalaisia tai julkisuuden henkilöitä, joilla on kakkosasunto Syltin saarella. Tosin monet julkkiksista ovat muuttaneet Syltin sisarsaarelle Amrumiin, pakoon turistimassoja. Viime vuonna saarella kävi noin 850 000 turistia. Useimmat turisteista viipyvät saarella parin viikon verran, mutta helppojen yhteyksien vuoksi monet saapuvat sinne myös vain päiväksi.

Saarella työskennellään pääosin turismia varten, ja useimmat työntekijät (noin 3·000–5·000 henkeä) saapuvat saarelle mantereelta, josta kulkee juna. Junarata rakennettiin jo vuonna 1927 pengertä pitkin, ja junassa voi kuljettaa helposti myös auton.

Autolla saarelle ei siis voi ajaa, vain juna ja laiva kulkevat mantereelta.

Saaren ainutlaatuisuutta ja myös elitismiä kuvaa hyvin hinta, jonka joutuisi maksamaan maapläntistä, jos sellaisen jostain onnistuisi ostamaan: 32·000 euroa neliö!

Uskomattomaan maisemaan kuuluvat myös lampaat, jotka kulkevat vapaina nummilla ja penkereillä. Niillä on koko suistomaalla, padoilla ja penkereillä myös tärkeä työ, ne syövät ruohon vahvaksi ja pitävät sen lyhyenä. Näin pengerten maa-aines pysyy lujasti paikallaan eikä luisu vuoroveden mukana mereen.

Toisesta saaresta, Amrumista kerrotaan Keskisuomalaisen Matkalla-sivuilla kesäkuussa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.