Kia Rio teki näyttävän paluun

Kia Rion perä muistuttaa hieman Ford Fiestaa, mutta takavalot ovat erilaiset. Teppo Komulainen

Teppo Komulainen

Kun Kia Rio liukeni autokaupoistamme viisi vuotta sitten, moni tuskin jäi sitä kaipaamaan, koska juuri kukaan ei ollut sitä huomannutkaan. Myyntilukematkaan eivät suuria karnevaaleja synnyttäneet.

Täysin uusi Rio on toista maata. Se on vetävän näköinen sekä kokoluokassaan herkullisesti varusteltu ja hinnoiteltu.

Alemman tason LX-vakiovarustelukin on jo kohtuullinen, mutta varsinkin korkeampi EX-taso Premium Pack -varustepaketilla tekee autosta oikein houkuttelevan.

Kohtuullisella hinnalla saa muiden muassa kevytmetallivanteet, automaattisen ilmastoinnin ja vakionopeudensäätimen.

Vakionopeudensäädin saisi pitää asetetun nopeuden jämäkämmin. Maastonvaihtelut aiheuttavat melkoista vaeltelua, joten kuljettajan on oltava jyrkissä alamäissä valppaana, ettei peltipoliisi iske silmää.

Harvoin tarjottu ohjauspyörän lämmitys tuli koeajossa tarpeeseen.

Mikä olennaisinta, auto on ajo-ominaisuuksiltaan oikein kelvollinen pitkälle maantietaipaleellekin - luokkaa isomman tuntuinen. Äänieristys on hintaluokka huomioiden todella hyvällä tasolla.

Koeajossa oli bensakoneista isompi eli 1,4-litrainen moottori. Täysin uudesta padasta polkaistaan 109 hevosvoimaa eli 19 heppaa enemmän kuin Hyundai-Kian aiemmasta samankokoisesta vapaasti hengittävästä myllystä, ja sen tuntee.

Rio kiihtyy iskutilavuuteen nähden mukavasti, mutta maantieajossa vauhtia pitää hakea neloselta. Maksimiteho ja -vääntö irtoavat vasta erittäin korkeilla kierroksilla.

Kuutonen toimii jo päälle kuudenkympin kyydissä, mutta kiihtyvyys sillä on olematonta.

Pienempi bensiinimoottori on 1,2-litrainen 85 hevosvoiman kone, joka vaikuttaa paperilla paljon aremmalta. Nurkka-ajossa se voi menetellä, mutta jatkuvaan maantieajoon sitä ei voi suositella.

Isomman bensakoneen saa myös vanhakantaisella neliportaisella automaattivaihteistolla.

Käsivaihteisissa Rioissa sammutusautomatiikka on vakiovarusteena. Se yllätti enimmäkseen positiivisesti.

Kylmäkin moottori nimittäin sammui koleassa syyssäässä usein jopa ensimmäisessä risteyksessä, kunhan kuljettaja muisti vaihtaa vapaalle ja irrotti jalan kytkimeltä.

Hauska lisä on sekuntikello, joka kertoo, kuinka kauan kone on ollut hiljaa. Painallus kytkimelle, ja taas hyristään. Paitsi, että kerran moottori ei käynnistynytkään, vaan startti piti uusia avaimella.

Kauniin muotoilun ikävä puoli on Rionkin kohdalla se, että näkyvyys ulos kärsii. Takalasi on matala, ja kura- tai lumikelillä se umpeutuu entistäkin pienemmäksi, koska pyyhkijä on kääpiökokoa.

Etupilarit ovat leveät ja niin kaukana kuljettajasta, että ne haittaavat näkemistä etuviistoon. Kaukana oleva tuulilasi taas häivyttää auton kulmat ja keulan piiloon. Pienehkössä autossa ne ovat toki pienempi ongelma kuin suuressa koslassa.

Etuistuimilla taittuu pitkäkin matka, joskin istuinosa saisi olla pidempi.

Myös takana on kelvolliset oltavat keskimittaisille aikuisille. Sisään ja ulos astuessa pitää kuitenkin muistaa kumartaa, ettei kupoli kolahda karmiin.

Suurperheelle Rio on pieni. Kolme pientä matkalaukkua takaboksiin menee, ei paljon muuta.

Kian laatuvaikutelma paranee koko ajan. Kun päälle lätkäistään markkinoiden pisin, seitsemän vuoden takuu, se vakuuttaa monen suomalaisenkin.

Takuussa on huomattava, että kilometrit on rajattu 150 000 kilometriin. Kolme vuotta mennään ilman rajoitusta.

Alkuvuodesta Rio-mallisto täydentyy vielä kolmiovisella versiolla, jota tarjotaan vain pienellä bensakoneella. Samoihin aikoihin rantautuvat myös 1,1- ja 1,4-litraiset dieselit.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.