Škoda Octavia on konttikielen taitaja

Teppo Komulainen

585 litraa kuulostaa isolta lukemalta, mutta mitä sen kokoinen takakontti sitten vetää? Pyydämme koeajajaamme, keiteleläistä parturi-kampaajaa Tuija Wilkmania kokeilemaan, mitä tavaroita hän saisi Škoda Octavian ruumaan mahtumaan.

Hän keksiikin paremman idean. Hän loikkaa ketterästi auton perään ja havainnollistaa, että sinnehän mahtuisi helposti toinenkin saman kokoinen nainen.

- Ei tämä ollenkaan pieni ole. Suksiluukusta voisi tarjoillakin tänne matkustamosta. En ole ikinä ollut peräkontissa, mutta kerta se on ensimmäinenkin, Wilkman nauraa tempaukselleen.

Erittäin suuri, kokoluokassaan poikkeuksellisen muhkea kontti on eittämättä tärkeimpiä syitä, miksi Octaviasta on kehkeytynyt Suomessa kansansuosikki. Meillähän kuljetettavaa riittää, erityisesti lomareissuissa.

Octavioita on teillämme jo 44 000, ja malli on parkkeerannut tiukasti myyntitilastojen kärkipaikoille.

Kokeiltavaksi saatiin sammutusautomatiikalla varustettu pikkudiesel. Se käy ilmi varustetason perään liitetystä Green tecistä, jonka saa kaikkiin varusteluokkiin ja myös 1,4-litraiseen bensaturboon.

Octavia-mallistossa on myös jo entuudestaan tuttu GreenLine-versio, joka yltää nyt vielä neljä desiä pienempään keskikulutukseen.

Green tec Ambiente-varusteilla poikkeaa GreenLinesta siten, että vaihteiston välitykset ovat normaalit, alumiinivanteiden sijaan tulee peltivanteet, takalaseja ei ole tummennettu ja - ehkä tärkeimpänä - alustaa ei ole madallettu.

Puolitoista senttiä voi tuntua nirkoselta, mutta maavarassa se voi olla ratkaisevan paljon etenkin talvella ja Keiteleen kaltaisella maaseudulla.

Wilkmanille tuttuja ovat etenkin Pohjois-Keiteleen sorapätkät. Niinpä hän suuntaa Octaviankin keulan niille.

Hänen oma autonsa on katumaasturimainen, kaksi vuotta vanha Nissan Qashqai etuvetoisena ja bensakoneella.

- Vähän kuin perä viistäisi maata. Tuntuu, etten näe kunnolla, kun olen tottunut katsomaan ylempää, Wilkman ihmettelee lenkin aluksi mutta huomaa pian tottuvansa taas henkilöautomaiseen asentoon.

Näkyvyys ulos on nykyautoksi hyvä, koska keulaakin hieman näkee, ja sivupeilit ovat reilunkokoiset.

Sammutusautomatiikka on Wilkmanille ennen kokematon juttu. Hän laitaa risteyksessä vaihteen vapaalle ja vapauttaa kytkimen, minkä jälkeen auto sammuu. Kosketus kytkimelle, ja taas mennään.

- Vitsi, tämä on hieno!

Pohjois-Keiteleen tiet mittaavat hyvin, onko auton jousitus kunnossa.

- Nätisti menee, myötäilee monttuja. Auto ei lähde nytkyttelemään ja menee muutenkin pehmeästi. Ei ole kuitenkaan liian lötkö, Wilkman kuvailee.

Green tec opastaa myös vaihteiden vaihtamisessa pienemmälle tai suuremmalle.

- Minulle se olisi omiaan. Kaasujalka on joskus vähän raskas.

Green tecissä on vain viisi vaihdetta, mutta ne riittävät yllättävän hyvin. Maantienopeuksissa ohituskin onnistuu hyvin viitosella. Sitkeä vääntö paikkaa tehon pienuutta.

- Tämä ei ujella mitenkään, eikä ole vaivaisen oloinen. Matkavaihteella mentäessä ei ole tullut sellaista tunnetta, että pitäisi vaihtaa vielä ylöspäin, Wilkmankin kertoo.

Napakat istuimet antavat hyvän tuen etenkin selälle. Lyhytjalkainen Wilkman on tyytyväinen myös reisitukeen, mutta hän toivoisi istuinosan kallistusmahdollisuutta.

Keskikyynärnojaa voi liikutella, mutta 158-senttinen Wilkman joutuu ajamaan niin edessä, etteivät sen säädöt riitä. Hän haluaa ajaa ohjauspyörä aivan alhaalla, jolloin oven kyynärnoja on oikealla paikalla.

- Ihan hyvin ylettävät jalat kaikille polkimille, vaikka olen tällainen tappi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.