Dacia saapui, ja tyrmäsi epäilijät

Teppo Komulainen

Valmistusmaa Romania, hinta alle yksitoista tonnia. Odotukset Dacia Sanderoon eivät ole ennen koeajoa korkealla.

- Vilkuttaako se oikealle? Merkkivalo näyttää kumpaankin päin. Vaatii vähän silmää toisen auton jäljiltä, koeajaja Toivo Mähönen kummastelee ensimmäisessä risteyksessä.

Merkkivaloissa on säästetty, joten suuntamerkille on vain yksi lamppu.

Erikoisuuksia on muitakin. Sivupeilien säätäminen on vähän hankalaa, koska nuppi on käsijarrun kahvan alla.

Dacia on ranskalaisen Renault'n lähes kokonaan omistama merkki, eikä sitä peitellä. Isäntien nimi on präntätty pienellä auton perään ja isolla moottorin päälle.

Konehuone näyttää 1990-lukulaiselta, koska vastassa on avonainen moottori eikä muoviseinä.

Moottori on lähtöisin vuosien takaa. Suomessa tarjolla on vain 1,6-litrainen bensavehje, jonka teho- ja vääntöluvut eivät häikäise.

Moottori on karkeaääninen. Ennen muinoin auton äänestä kuuli oikeasti, milloin kierrokset nousivat ja milloin piti heittää isompaa pykälää. Tästä nostalgiasta ei voi olla pitämättä.

- Ainakaan yhtään kovempi melu ei ole kuin Hyundaissa. Siinä saattaa olla jopa kovempi, vertailee Mähönen, jonka oma ajokki on kolme vuotta vanha Hyundai Accent.

Auto liikahtaa jouheasti. Mutta:

- Polttoaineenkulutus näyttää isonlaiselta, Mähönen toteaa.

Totta. Nykyaikaiset autot kulkevat vähintään puoli litraa pienemmällä määrällä sata kilometriä.

Vaihteet löytyvät hyvin. Pehmeä jousitus ja korkea maavara ovat tarpeen kehnoilla teillä Romaniassa - ja Suomessa.

Ajonvakautusjärjestelmää Sanderoon ei saa. Se on miinus turvallisuuteen, mutta muuten auto on hämmästyttävän jämäkkä.

Ajovalot ovat perushalogeenit, mutta ne tuntuvat päihittävän kirkkaudessa monet kalliimmat lamput.

Erityiskiitokset heruvat runsaista tiloista. Taakse mahtuu väljästi kaksi aikuista, keskelle jopa kolmas pienikokoinen.

- Ovet ovat leveät. Niistä mahtuu kulkemaan. Takaistuimet ovat korkeat, Mähönen kehuu.

Auton tekniikka on vuosien takaa - ja siten koeteltuakin, mutta ulkonäkö on sangen nykyaikainen. Uusi tulokas piristää aina.

Dacia on Suomessa lähes ventovieras merkki. 1970-luvulla maahan kerrotaan tulleen joitakin satoja yksilöitä, mutta nyt merkille voi ennustaa vähintään pienimuotoista rynnistystä.

Markkinoilla ei ole monta halpaa viiden hengen autoa. Ainakin varttuneissa ostajissa on niitä, jotka karttavat käytetyn auton ostamista.

- En minäkään vanhaa laita. Uudestakin tulee vanha, Mähönen huomauttaa.

Uuden merkin ilmaantuminen saa aina aikaan monenlaista hämmennystä. Esimerkiksi ääntämisessä on liikkeellä ainakin kolmenlaista versiota, mutta maahantuojan mukaan oikea tapa lausua on datsia.

Jyväskylässä Daciat myy Hämeen Auto.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.