Mikä on juuri sinulle henkilökohtaisesti läheisin luonnonympäristö? Mikä tulee ensimmäisenä mieleen?
Jyväskylän yliopiston Bio- ja ympäristötieteen laitoksen tenttitehtävän yhteydessä vastaajan piti määritellä aluksi jokin omakohtaisesti tuttu ekosysteemi. Yli 120 vastaajan joukosta puolet kuvasi havumetsän. Noin joka neljäs kuvasi järviekosysteemin tai lammen.
Jos vastauksista voi päätellä suomalaisen nuoren luontosuhteesta, se kertoisi lähellä olevan luonnon tärkeydestä. Suurin osa vastaajista epäilemättä asuu kaupungissa, ja moni on viettänyt elämänsä lapsuudesta asti kaupungissa.
Silti vain ani harva kuvasi puiston tai muun kaupungille tyypillisen ekosysteemin.
Ehkäpä suomalaiset kaupungit nykymuodossaan eivät vastaa nuorten aikuisten mielikuvaa ekosysteemistä. Yllättävintä vastauksissa oli se, mitä siellä ei ollut. Vaikka Suomen maa-alasta kolmasosa on suota, vain yksi vastaaja kuvasi suoympäristöä. Jopa sademetsä oli vastauksissa yleisempi.
Luonto-ohjelmat ovat elämyksellisiä, mutta eivät juurikaan mahdollista omakohtaisia havaintoja. Luonnossa retkeilevä tekee tiedostamattaankin havaintoja, kaikilla aisteilla ja aina. Näistä kaikista syntyy omakohtainen tietopankki. Oma luontoymmärrys.
Hitaasti kasvanutta herkkua
Metsänhoidossa tavoitellaan puun nopeaa kasvua. Nopeasti ja hitaasti kasvaneen puuaineksen ominaisuuksissa on eroja, ja tällä erolla on vaikutusta puusta riippuvaiseen lajistoon.
Ruotsalaiset ja virolaiset tutkijat osoittivat, että monet kuolleissa, kookkaissa kuusissa elävät sienet suosivat nopeasti kasvaneita puita.
Metsänomistajan näkökulmasta huolestuttavaa oli se, että kuusen paha tuholainen, kuusenjuurikääpä, rellesti nopeasti kasvaneissa puissa.
Kovakuoriaiset sen sijaan eivät olleet nöpönuukia puun kasvunopeuden suhteen. Tätä saattaa osaltaan selittää se, että tutkimuksessa olivat mukana kaarnan alla elävät lajit, joille puun kasvunopeudella on pienempi merkitys kuin puuaineksessa eläville lajeille.
Sekä sienissä että kovakuoriaisissa harvinaiset ja uhanalaiset lajit suosivat hitaasti kasvanutta puuta, vaikka ero nopeasti kasvaneisiin ei ollutkaan suuri.
Johtopäätöksenään tutkijat toteavat, että kaikenlainen järeä lahopuu on metsälajistolle hyväksi. Mutta koska nopeasti kasvanutta puuta riittää metsissämme, hitaammin kasvaneita voi olla järkevä suosia metsäluonnonhoidossa.
Tutkimusmetsät olivat yli 100-vuotiaita, joten tuloksia ei voi suoraan soveltaa mihin tahansa kuusikkoon.
Tutkimus julkaistiin Oecologia-lehdessä 17. lokakuuta.
Lähetä kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Ähtäri Zoon intendentti Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.