Edellisessä tarinoinnissani uskaltauduin tulevaisuuden ennustajaksi. Oraakkelinomaisesti, vailla omatunnon häivääkään povasin, että hurja pihlajanmarjasato tulee tarjoamaan talveemme lintupaljouden.
Jälkiviisaana totean, että profeetan arvonimeni on sangen ansaittu, sillä pihlajanmarjasatoa on tyhjentämässä lähes ennennäkemätön rastasarmada. Useammassa paikassa maakunnassamme on havaittu yli 2 000 räkättirastaan parvia. Pienempiä joukkoja on lukemattomasti.
Kun suuri parvi osuu kohdalle, lintupaljous on hämmästyttävää: parvi vain jatkuu ja jatkuu taivaan leveydeltä. Samalla pihlajissa käy armoton kuhina, ja rastaat jopa laulavat kovalla pakkasella. Mukavaa tuntuu olevan niillä.
Parvet ovat lajipuhtaita räkättejä, vain yksittäisiä punakylkirastaita on havaittu joukossa. Mustarastaita toki on myös, mutta ne ovat enimmäkseen omissa pikkuporukoissaan ja karttavat räkättimassoja.
Rastaiden lomassa on tätä kirjoitettaessa myös jonkin verran tilhiä, mutta šamaanimaisesti oletan, että niiden määrä nousee vielä talven ja alkukevään aikana.
Taviokuurnia on siellä täällä pikkupoppoita pihlajan siemeniä nakertamassa, eli lajikirjoakin on.
Mutta on sitä hommaakin vielä marjalinnuilla: pihlajat notkuvat edelleen satoa! Ja kun ne loppuvat, ovat aroniat vielä jäljellä.
Pihlajanmarjat kelpaavat monelle
Tilhi, rastaat, taviokuurna, punatulkku tali- ja sinitiainen, valtaosa varislinnuista, mustapää-, kirjo- ja lehtokerttu. Tikoista ainakin käpytikka, palokärki ja harmaapäätikka. Lista vain jatkuu: viherpeippo, varpuset, käpylinnut jopa fasaani ja pyy. Melkoinen osa linnuista näyttää mieltyneen pihlajanmarjaan erityisesti talviaikaan.
Ymmärrettävää, sillä marjat yleensäkin ovat varsin ravintoainetiheää tavaraa, ja menulta niukkana talvisena vuodenaikana tuiki tarpeellinen energian lähde.
Linnuille marjasta näyttää kelpaavan pääasiassa hiilihydraattia sisältävä niin sanottu marjaliha, joka helposti metaboloidaan energiaksi.
Ehkä hiukan yllättäen, pihlajanmarjassa hiilareita tilastoidaan olevan enemmän kuin vaikkapa puolukassa ja mustikassa. Enemmän rasvaa sisältävät siemenet sen sijaan jyrsiintyvät ainakin punatulkulta ja erityisen viehättynyt siementen pupeltamiseen on taviokuurna.
Pihlajalle siementen ”pureskelu” ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista puun alkujen tuhoutuessa. Siksi siemenet maistuvatkin karvaalle, jotta ne saisivat olla rauhassa.
Mutta eivätpä ne maistu marjatkaan herkulta, joten hyvin ymmärtää, että linnut nielevät ne kokonaisina liiemmin maistelematta.
Hapan ja karvas marja vain säilyy paremmin lintuja odotellessa.
Lähetä kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Ähtäri Zoon intendentti Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.