Alkutalven ensilumessa näkyi paljon myyrien, hiirien, päästäisten, lumikon ja kärpän jälkiä. Tämä kertoo siitä, että pikkunisäkkäitä on melko runsaasti ympäri Keski-Suomea.
Lumipeitteen paksuunnuttua erityisesti pienten jyrsijöiden jälkiä on näkynyt huomattavasti vähemmän. Tämä voi johtua nisäkäspetojen, eli kettujen, lumikoiden ja kärppien sekä myös pöllöjen, runsaudesta. Petojen saalistus vähentää talven mittaan jyrsijöiden ja siten niiden jättämien lumijälkien määrää.
Toinen syy jyrsijöiden jälkien vähenemiseen on se, että lumipeitteen paksuunnuttua maanpinnalle on muodostunut suojaisa lumenalainen tila, talvinen pienoismaailma. Tätä tilaa kutsutaan englannin kielessä termillä ”subnivean space”.
Eristävän lumipatjan alla valon määrä on vähäinen, mutta lämpötila pysyttelee kovista pakkasista huolimatta nollan tuntumassa. Jos lumen alta lähtee seikkailemaan hangen pinnalle, paljastaa itsensä helposti pedoille. Sitä riskiä ei yleensä kannata ottaa.
Petolinnut osaavat hämätä
Erilaisilla linturyhmillä on usein hiukan omanlainen tapa lentää. Monet samankaltaiset lintulajit lentävät kuitenkin melko samalla tavalla. Monet pikkulinnut taivaltavat tyypillisesti vertikaalisesti aaltoilevassa matkalennossa, petolinnut kaarrellen ja vaikkapa lokkilinnut usein liitäen.
Tietynlainen lentotapa on niin pinttynyt joihinkin linturyhmiin, että se on ikään kuin tuntomerkki porukasta.
Tämän näyttävät huomanneen myös jotkin petolinnut, mikä tulee ilmi pedon vaihtaessa sille ominaisen lentotavan saaliskohteen lentotavaksi.
Ehkä kaikkein useimmin näkee, ja kuulee puhuttavan, ampuhaukan rastaslennosta. Tällöin haukka yhtäkkiä lentää aivan kuin räkättirastas ja hämää saaliskohteitaan rastaita ikään kuin kuuluakseen rastasparveen yhtenä sen yksilöistä. Onhan laji muutoinkin vain hiukan räkättiä suurempi ja jotakuinkin saman muotoinen, joten imitointi on lähes pettämätön ja rastaiden hälytys pedosta tuleekin usein aivan liian myöhään.
Samaa viekkautta olen nähnyt myös varpushaukalla, vieläpä samassa tilanteessa rastaista paistia hakevana. Koska varpushaukka on rastaita melkoisesti kookkaampi ja erimuotoinen, se vaihtaa lentotyylinsä varislentoon. Kukapa sitä nyt varista säikkyisi…
Porin Yyterin rantalietteellä näin kerran, kun varpushaukka oli kahlaajajahdissa. Tällöin se lensi rannan pinnassa kuin kokoisensa iso kahlaaja kahlaajalennossa kohti saaliitaan. Toimi sekin temppu.
Lähetä kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Ähtäri Zoon intendentti Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.