Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Luonnossa | ”Luonto on kuin hiomaton timantti”, kirjoitti Paavo Yli-Vakkuri 70 vuotta sitten – monet hänen esittämänsä toimenpiteet päätyivät lainsäädäntöön vasta 1990-luvulla

”Aivan tavallisen metsänhoidon yhteydessä on siis erinomaiset mahdollisuudet säästää kaunista ja arvokasta, hävittää rumaa, tuoda vaihtelua uusin yhdistelmin ja luoda uusia kauneusarvoja.” Näin kirjoitti Paavo Yli-Vakkuri Suomen luonto -lehdessä olympiavuonna 1952, 70 vuotta sitten. Artikkelissa tarkasteltiin metsänhoidon mahdollisuuksia maisemanhoitoon.

Vanhojen tekstien lukeminen avartaa. Luontoa arvottavien adjektiivien yliannostuksen lisäksi Vakkuri tarjoaa osuvia havaintoja myös metsänhoidon käytänteisiin. Rantametsiin pitää jättää suojavyöhykkeet, kalliometsiä käsitellä varovaisesti, puronotkoja ja lähteikköjä säästää.

Monet näistä toimenpiteistä päätyivät metsälainsäädäntöön vasta 1990-luvulla. Vakkurin mukaan metsä ilman eläimiä olisi kuolleen tuntuinen.

Metsäneläinten merkitys hahmottui ennen kaikkea kauneusarvoina. Lajit jaettiin hyödyllisiin ja haitallisiin. Niiden itseisarvoa ei pohdittu. Luonnon monimuotoisuus oli terminä tuntematon.

Vakkuri päättää kirjoituksensa ajan hengen mukaisesti paatokseen: ”Suomen luonto on kuin hiomaton timantti, joka vasta jalostettuna saavuttaa täyden arvonsa.”

Mahlakärpäsiä keittiössä

Hyönteistutkijalle talvi on havaintojen osalta ymmärrettävästi hiljaista aikaa. Pakkasella ei luonnossa ole liikettä, eikä sisätiloistakaan tavallisesti löydy mitään häkellyttävää.

Toki kukkaruukkujen ympärillä pyörii harsosääskiä, takkapuiden mukana sisälle tulee silloin tällöin jokunen talvehtija, ja joskus jauhopussista löytyy pieniä kuoriaisia, mutta kokonaisuudessaan on rauhallista.

Kuluvana talvena on kuitenkin tullut useita havaintoja keittiöissä pörräävistä pikkuruisista ”banaanikärpäsistä”. Ja toden totta, klassisen banaanikärpäsen lähisukulaisia pienet kärpäset ovat olleetkin.

Biologisissa tutkimuksissa paljon käytetty koe-eläin, banaanikärpänen, kuuluu mahlakärpäsiin, joita maassamme on tavattu viitisenkymmentä lajia. Runsaina näitä tapaa sisätiloista loppukesällä. Etenkin marjojen säilöntäaikaan mahlakärpäsiä, jopa sitä aitoa banaanikärpästä, voi pörrätä kiusaksi asti makeiden elintarvikkeiden ympärillä.

Näiden pienten kärpästen kehitys on todella nopeaa, munasta aikuiseksi alle kahdessa viikossa. Toukatkaan eivät paljoa tarvitse, tilkka makeaa lientä tai tyhjentämätön biojäteastia riittää hyvin.

Mutta mistä kärpäset tulevat koteihin keskellä talvea? Tuskinpa monessakaan kodissa kärpäskanta on elänyt kesästä asti. Todennäköisintä on, että kärpäset, tai niiden toukat, tulevat jonkun tuoretuotteen, hedelmien tai vihannesten mukana ja asettuvat sitä kautta taloksi.

Lähetä kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Ähtäri Zoon intendentti Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.