Luonnossa | Jääpuikko kasvaa pituutta, kun vesi pääsee valumaan puikon kärkeen saakka – kevät on otollista aikaa pitkien jääpuikkojen muodostumiseen

Muutaman viikon takaiset lämpimät kevätsäät taisivat pudottaa useimmat jääpuikot räystäiltä, mutta luonnossa jääpuikkojen muodostumiselle olosuhteet ovat nyt erittäin suotuisat. Lunta on vieläkin paljon, ja päiväsaikaan lämpötila nousee ainakin hiukan plussalle, jolloin lumi pääsee sulamaan ja vedet valumaan.

Jääpuikko on kasvaessaan ontto jääputki, joka voi kasvaa pituutta vain, jos sulaa vettä riittää puikon pintaa pitkin valuessaan aina puikon kärkeen saakka.

On arvioitu, että puikko voisi kasvaa jopa satametriseksi, mutta näin pääsee vain harvoin tapahtumaan. Harvassa ovat näin korkeat paikat, ja toisaalta valuva vesi ehtii helposti jäätyä jääpuikon pinnalle jo matkalla kasvattaen näin vain puikon paksuutta.

Tänä keväänä on kuitenkin pienemmänkin kalliojyrkänteen reunoilla voinut ihailla isojakin jääpuikkoja. Vesi on siis päässyt valumaan puikkojen kärkiin saakka, mikä tarkoittaa sitä, että veden virtaus on jatkuvasti lisääntynyt puikkojen kasvun aikana.

Ota tänä vuonna kevätseurantaasi mukaan myös komeiden jääpuikkojen bongaus.

Hyppivät hämähäkit

Kaksi keskimmäistä etusilmää ovat kuin kasari-Ladan ajovalot: isot ja pyöreät. Ilmiasu muistuttaa hieman Itse ilkimys -elokuvista tuttuja kätyreitä. Etusilmien sivuillakin on uskottavan kokoiset silmät.

Hyvää näkökykyä saaliinsa kimppuun hyppivät hyppyhämähäkit tarvitsevatkin. Loput neljä silmää ovat selkäpuolen sivuilla, joten näkökenttä on noin 360 astetta.

Suomessa on runsaat 40 hypykki- eli hyppyhämähäkkilajia, jotka vipeltävät monenlaisissa ympäristöissä. Kuten kaikki hämähäkit, ne ovat moniruokaisia petoja. Saaliin kaapattuaan ne iskevät myrkkyleukansa uhriin ja lamauttavat sen. Sitten ne ruiskuttavat saaliiseen kudoksia sulattavia entsyymejä ja imevät sen kuiviin.

Kaikki hämähäkit tuottavat seittiä, mutta eivät välttämättä kudo saalistusverkkoja. Hypykit käyttävät seittiä turvaköytenä. Kun seitin toinen pää kiinnitetään vaikkapa kasviin, voidaan turvallisin mielin ponkaista saaliin kimppuun. Ilmailun jälkeen seittiä pitkin voi kelailla itsensä takaisin tukikohtaan.

Tuulen vietäväksi laskettuna seitti toimii vuorostaan eräänlaisena liitovarjona. Hypykit ovat tunnettuja myös hauskoista kosiomenoistaan, joissa koiraat heiluttelevat etujalkojaan ja yrittävät saada naaraan suosion. Useat lajit tehostavat vielä vetovoimaansa nostamalla värisevän takaruumiinsa uljaasti pystyyn.

Hypykeistä kiinnostuneiden kannattaa tutustua Sami Karjalaisen uuteen kirjaan Suomen hyppyhämähäkit – katso silmiin ja ihastu.

Voit lähettää kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Ähtäri Zoon intendentti Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut