Keski-Suomen muuttolintufauna on kertynyt keskimääräistä tahtia siitäkin huolimatta, että maiseman lumikuorma oli, ja on jossain määrin edelleenkin, melkoinen.
Ensimmäinen muuttajaksi tulkittu laji oli aika totutusti merikotka 25.2. Viiden kiirehtijän koplaan liittyivät pian varsin odotetut saapujat meri- ja harmaalokki, maakotka sekä laulujoutsen 27.2.
Muuttajien saapumisen tahti on kuitenkin ollut jokseenkin poukkoileva. Alkuun mentiin kovaa: maaliskuun alussa muun muassa töyhtöhyyppä ja kiuru hämmästyttivät loputtoman hangen seassa. Niin ikään sepelkyyhky 11.3 ja vaikkapa peukaloinen 15.3. puskivat väen vängällä lumikaaokseen.
Tämän jälkeen tilanteen karuus meni ilmeisesti tajunnan perukoille, sillä maaliskuun lopulta meni pari viikkoa juurikaan ilman uusia saapujia. Tilanne painui keskimääräisen alapuolelle.
Vasta pääsiäiseltä tilanne korjautui normaaliin mukavien muuttokelien ansioista, ja ensimmäiset hyönteissyöjätkin jo ilmestyivät (muun muassa tiltaltti ja västäräkki). Vappuviikolla ylittyi jo sadan saapuneen lajin raja kylmästä pohjoisen henkäyksestä huolimatta.
Kevätsää sai perhoset liikkeelle
Kevätsäät ovat saaneet monien muiden selkärangattomien tapaan myös perhoset aktiivisiksi. Useat lukijamme ovat kohdanneet niitä myös omissa kodeissaan.
Tavallisin laji lienee ollut rakennuksissa ja niiden liepeillä aikuisena talvehtiva koiranputkilattakoi (Agonopterix heracliana). Lajin etusiivet ovat ruskean- tai harmaanruskeankirjavat, ja yleensä niiden keskellä erottuu pari pientä valkeaa täplää. Perhosen jököttäessä seinällä tai verholla ainoastaan nuo etusiivet ovat näkyvissä. Takasiivet ovat tasavärisen vaaleanharmaat.
Lajin toukka elää nimensä mukaisesti koiranputkella ja se koteloituu maan suojiin. Uudet kuoriutuneet perhoset lentävät loppukesästä alkaen ja talvehtivat aikuisina. Laji on yleinen puutarhoissa ja muissa ihmisen luomissa ympäristöissä.
Usein lattakoit löytävät sopivan talvehtimispaikan talojen tai muiden rakennelmien suojista. Perhosia voi kulkeutua sisätiloihin esimerkiksi polttopuiden mukana keskellä talvea. Tällöinkin ne virkoavat nopeasti ja lentelevät ympäriinsä asunnoissa.
Kevään herättämiä yksilöitä tapaa sisätiloissa runsaasti maalis–huhtikuulla. Yksi ja sama yksilö voi lennellä huonetiloissa päiväkausia, yleensä illan hämärtyessä.
Luonnonystävä ohjaa harmittoman perhosen varovasti ulos. Se kyllä löytää uuden talvehtimissopen, jos kylmät säät vielä jatkuvat.
Voit lähettää kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Ähtäri Zoon intendentti Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.