Luonnossa | Alkukesästä kukkiva käenkaali ei ole kukkien runsaudesta huolimatta pölyttäjien suosiossa

Käenkaali eli ketunleipä on kaikille tuttu alkukesän kukkija. Rehevissä metsissä käenkaali kasvaa matalana mattona. Käenkaali lisääntyy suvullisesti siementen avulla ja suvuttomasti kasvattamalla maavarsia.

Käenkaalin kukkien terälehdet ovat valkoisia, vain terälehtien tyvellä on vähän keltaista ja suonien kohdalla on yleensä aavistus sinipunaista sävyä. Punertavat suonet toimivat mesiviittoina käenkaalin kukkavierailijoille. Käenkaalia pölyttävät kärpäset, ripsiäiset, kovakuoriaiset, mehiläiset ja vierailee niissä joskus kimalainenkin. Kukkarunsaudesta huolimatta käenkaali ei ole pölyttäjien erityisessä suosiossa. Kasvi on sopeutunut tähän ja osa kukista kehittää siemeniä ilman pölytystä.

Käenkaalia kannattaa katsoa tarkemmin, sillä käenkaalin kukat eivät sittenkään aina ole puhtaanvalkoisia, vaan kukkien väri vaihtelee. Osalla kasveista on vaaleanpunertavat terälehdet. Joskus harvoin kukat ovat purppuranpunaisia.

Saman kasviyksilön eli samasta maavarresta kasvavat kukat ja lehdet ovat kaikki samanvärisiä. Yksi käenkaali voi kasvaa noin neljännesneliön kokoisella alalla. Kun kumartuu tutkimaan käenkaalin lehtiä ja kukkia huomaa värivaihtelun – metsänpohjan mattomainen kasvusto koostuu erilaisista kasviyksilöistä.

Alkukesä on näyttävän toukohärän aikaa

On kesäkuun ensimmäinen päivä. Metsäautotie luikertelee Asta-myrskyn niittämän männikön läpi Konnevedellä.

Äkkään tiellä möngertävän sinisen metallinkiiltoisen pullukan, kovakuoriaisiin kuuluvan sinitoukohärän. Se on aiemmin keväällä kömpinyt erakkomehiläisen pesästä.

Toukohärät ovat parin sentin mittaisia. Niille on tyypillistä paisunut takaruumis ja lyhyet siivet, jotka ovat kuin pieneksi jäänyt puvuntakki.

Aikuiset toukohärät viihtyvät aurinkoisilla, avoimilla paikoilla, kuten niityillä ja hakkuuaukeilla, joissa ne syövät kasveja. Munat kaivetaan maahan.

Kuoriuduttuaan toukat kiipeävät kasveille. Ne tarttuvat kukilla vieraileviin erakkomehiläisiin ja kulkeutuvat mehiläisten pesiin. Siellä ne syövät mehiläisten toukkia, munia ja ravintovarastoja.

Häirittyinä aikuiset toukohärät erittävät raajojensa nivelistä myrkkyä, joka voi ärsyttää ihmisenkin ihoa. Omalla kädelläni härkä on ilmeisen tyytyväinen, sillä se ei yritä minua myrkyttää.

Yleisen sinitoukohärän lisäksi Suomessa esiintyy myös harvinaiset iso- ja typytoukohärkä. Huhtihärkä on maastamme hävinnyt sukupuuttoon.

Voit lähettää kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Ähtäri Zoon intendentti Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut